Kerkesin uusimmasta lehdestä pääkirjoituksen lukemaan aamupalan aikana. Osu ja uppos kun eilen illalla oli ISK:n vuosikokous ja loppujen lopuksi tultiin siihen päätökseen että katsotaan vuosi miten menee. Uusia aktiivijäseniä ei ole tullut toviin ja taas muutama ilmoitti etteivät enää osallistu touhuun kuin maksavana jäsenenä. Jos tuleva vuosi ei tuo uutta verta kerhon touhuun nii lopetetaan koko touhu ja myydään kalusto pois. Tympeältä sellaisen päätöksen ajattelu tuntuu kun tietää millaisen työn vanhemmat aktiivit ovat aikanaan tehneet että urasto on saatu tehtyä ja kalusto hankittua. Watercross kisoista saatiin yleisöltä kehuja mut sinnekkään ei kyllä vapaaehtosia löytynyt ja saa nähä löytyskö enää sen vertaa että kisoja voisi järjestää jos koronatilanne sen sallisi. Siihen hommaankin panostettiin kohtuu tosissaan kun lautat hommattiin. Toki oli puhe et lauttoja voisi vuokrata jos joku muu kisajärjestäjä niitä tarvitsee. Mut minkäs teet jos uusia tekijöitä ei tule nii meillä muutamilla jäljellä olevilla loppuu virta. Uria käyttää iso määrä kelkkailijoita mutta maksavia jäseniä niistä on maksimissaan kolmannes, tuskin sitäkään. No jos touhu loppuu nii loppuu ajelutkin ku kerätään merkit ja sillat pois. Maanomistajat luultavasti keksivät urille muutakin käyttöä ja ajo niillä loppuu. Nuorisoa ei tunnu minkäänlainen kerho tai talkoo touhu kiinnostavan yhtään. Tämä sama ongelma on varmasti isolla osalla pienistä kerhoista ja miksei isommillakin. Harri Iiseudun kelkkailijoiden hallituksen jäsen ja kalustovastaava.
Niin valitettava kuin se onkin lukea näitä totuuksia jotka ovat samat ympäri Suomea, olenkin jo alkanut miettiä ollaanko me jo Jonnejen mielestä liian vanhoja lähestyttäväksi kerhoasioissa? Onko kelkkakerhojen aktiivit isiä, äitejä, setiä ja täteja, jotka kuuluvat ajatuksiltaan ja aatteiltaan vaivaistaloon? Vai onko taas syy kotikasvatuksessa - ollaanko annettu kaikki liian helpolla ilman junnujen omaa työtä? Miten uuden polven aktiivisuutta saataisiin nostettua? Kerätkääpä vinkkejä ja kertokaa varsinkin niistä onnistumisista? PS. on meillä päin kyllä jo kymmenkunta hieman aktiivisempaakin nuorta sälliä!
Joo, nippanappa kerkiää joskus kelkkailee, mut sittenkin pitää jättää jotain pois. Lapset pieniä, ei oikein taho aika riittää vielä ylmääräseen.. Ens kauelle tosin haaveilen, josko laittais toiseks kelkaks hyödyllisemmän pelin, nii vois auttaa pohjailussa alkukaudesta ja samalla opastaa juniori reittikelkkailuun..
Näinhän se juurikin on. Toiminnassa pitäisi olla mukana nuoria, perheettömiä sekä varttuneempia, joilla perhe rajoittuu siihen 30 vuotta mukana kulkeneeseen puolisoon. Silloin jää aikaa kelkkatouhuillekin. Meillä Keski-ikäisillä, perheellisillä työikäisillä meinaa valitettavasti loppua tunnit. Mitä lehteen tulee, niin sattuneesta syystä oli erinomaista tekstiä
Vai onko niin, että myytyjen kelkkojen telanpituus ja harpun korkeus on suoraan suhteessa harastuksen laatuun? Nillä taidetaan kouhottaa ihan jossain muualla, kuin reiteillä? Ja nuorempi sukupolvi enemmin siinä segmentissä edustettuna?
Täytyy itekin ottaa kantaa Janin kirjoitukseen. Kyllä niin totta joka sana. Valitettava totuus nykyään. Valmiiseen ns. pöytään pitäisi päästä, mutta mitään sen eteen ei haluta tehdä. Monen kerhon jäsenmaksu vaivaiset 30-40€. Tuolla pieni, TODELLA pieni porukka ahertaa reittien eteen talkoillen reittien kunnossapidossa. Uusia talkoolaisia ei löydy millään. Lisäksi porukka ei ymmärrä välillä sitä, että kyllä tämän kerhon hallinnon pitää olla yhteydessä vuosittain maanomistajiin. Tämä muuten vie ihan turkaisesti aikaa, mutta on välttämätöntä hyvien suhteiden ja jatkumisen kannalta. Tämä, ehkä vähän turhautunut purkaus, mutta totta. Tapani HkyronSK Pj.
Lehdestä tykkäsin aiempaa enemmän. Vertailuja oli kiva lukea kun niissä oli analysoitu eri ominaisuuksia ja mittailtu suoritusarvoja, painoja yms. Myös nuo ennenkin mukana olleet kuljettakommentit on hyviä. Lehden kovin lause löytyi tuolta leveätelaisten vertailusta, jossa todettiin Titanissa olevan Pollen paras reittialusta. Se on todella kova suoritus ja kertoo varmasti tuon Titanin olevan todella onnistunut alustan suhteen. BRP:n kitsastelua iskunvaimentimien suhteen sen sijaan olen ihmetellyt. Expedition turbo hinta 18240€ ja iskareita ei voi huoltaa. Ihan edullisimmissa kelkoissa ymmärrän tuollaisen valinnan, mutta kun hinta alkaa mennä reilusti toiselle kympille niin tuo on asiakkaan aliarvioimista. Oman kokemuksen mukaan muutaman tonnin jälkeen tuollaiset iskarit saa heittää autotallin nurkkaan vaikka ajelis vain rauhallisesti. Mutta lehti oli siis hyvä, kun siitähän tässä piti keskustella
Olipa hyvä tarina Saariselän alueen tilanteesta. Itsekin olen tehnyt MK-lehteen muutaman matkakertomuksen, mutta kyllä on mukava lukea Venlan sujuvaa ja ilmeikästä tarinointia.
No nyt oli tuhti lukupaketti koko rahan edestä. Omaa mieltä lämmitti pitkä Lynx GLS juttu ( jota en ole toki vielä kokonaan lukenut, pitää säästellä sopivaan mielentilaan). Mutta nuo lehden kuvat ovat kyllä laadukkaita ja niitä kelpaisi esitellä missä vain.
Tämä talkooajatus ja sen hiipuminen näkyy kyllä rajusti joka puolella. Vedän metsästysseuraa/hirviporukkaa, jääkiekkojunnuja etc. etc. Kyllä se vain siihen on mennyt, että nykyihminen maksaa paljon mieluummin sen 20-30 e, että ei tarvi itse tehdä mitään. Maksua pitää nostaa niin kovaksi, että se tuntuu, että saadaan porukkaa tekemään töitä oman tai lapsen harrastuksen eteen. Sitten tulee kääntäen tilanne, että ne jotka kuitenkin löytävät laiskuuttaan sen rahan takataskusta kokevat, että koska maksaa kovan hinnan, niin täytyy sitten saada vastinetta rahalle ja ovat kovimpina vaatimassa ja avautumassa asioista. Ne harvat, jotka pyyteettä tekevät hommia muiden eteen muuttuvat kultaakin kalliimmiksi ja kun niistä joku päivä veto loppuu, niin iso riski on että loppuu koko toiminta.
