Moikka! Laitanpas tänne oman kelkankin kun sitä tulee tässä värkättyä reittikuntoon. Eli ostin tuossa helmikuun lopulla 2018vm RR:n jolla oli takanaan malttimäärä kilometrejä (arviolta 2000km). Kelkassa oli paikallaan vakiosta poiketen: Öhlinsin vaimentimet, VForce3 läpät, täysimittainen tehoputki (PSI), järeämpi jarrusatula sekä Hayesin radial kahva, Camoplastin Backcountry matto, Powderpro sukset sekä todella terävät kytkinsäädöt. Kävin ajamassa kelkalla ensimmäisen reissun 260km jonka jälkeen olin aivan loppu ajattelin että jotain on tehtävä, jotta kelkasta tulee reittikelpoisempi pidempään ajoon. Kytkin otti liian korkealta, tehden ajosta hyökkivää, kelkka oli raskas kääntää ja haki kovasti, alusta oli hyvä kovaan ajoon, mutta keveässä reittiajossa aivan liian kova sekä mutkaajo oli kankeaa ja hidasta. Mukavaa tuo terävyys kyllä oli suorilla patteihin rytmittäessä, mutta kun kultapusukka oli tyhjä se vei viimeisetkin mehut. Ensin vaihdoin sukset (gripperit), kytkimen jousen viininpunaisesta tumman siniseen, sekä löysäsin alustaa itselle sopivammaksi. Lisäksi laitoin vakioputken takaisin, koska 40v lähenee Seuraavaksi madalsin ohjaustangon leikkaamalla alkuperäisen koropalan käytännössä ehkä 2 sentin korkuiseksi. Näillä muutoksilla kelkka parani jo paljon ja sillä tulikin ajettua edellisen reissun jatkoksi noin 750km. Ohjauksen hakevuus oli tipotiessään, kytkimen jousi madalsi kytkentäkierroksia rauhoittaen kurveissa höntyilyä ja ehkä se tangon madalluskin kevensi hieman ajoa. Vieläkin kankeus kurveissa kuitenkin vaivasi, vaikka kelkka onkin pätkä - etusuksi nousee herkästä eikä jarrulla/kaasulla kelkkaa saa slaidaamaan oikeastaan yhtään. Nyt alusta oli "nypytyksessä" mukava, mutta terävissä pateissa etupukki löi läpi saattaen perän korkeaan ilmalentoon. Viimeisimmät talliviritykset ovat olleet 2012 vm IQR keula, ohjauksen kevennyssarja sekä trail tankki (laitan asennuksista omat postaukset, jos niistä olisi jollekin iloa). Ko setupilla ja alustan pienellä kirrauksella pitäisi käydä lapissa vielä yksi reissu heittämässä ja sitten saa kelkka jäädä kesäteloille. Kesällä oli tarkoitus asentaa alle 2017vm IQR 128" liukurungot (tuli jo hommattua) ja läpivetävät pyörät sekä Cobran 38/41mm matto. Lisäksi voisi jostain etsiä kallistuksen vakaajat rauhoittamaan sisäsuksen nostoa. Apuja mitä voisin mielellään ottaa vastaan näiden kanssa tusanneilta olisivat tietysti kaikki muu mitä en ole huomannut, sekä kommentit jos joku on näitä modauksia jo kokeillut että mihin suuntaan kelkka säädöillä meni.
Ohjauksen kevennussarja oli mallia blingfactory esituotantoversio vuodelta 2009 ja vaati jonkin verran virittämistä. Alumiiniseen billetakseliin piti porata keskelle reikä laakeria varten. Reiän piti olla alhaalta 15mm ja ylhäältä 10mm, sillä laakeri kiristettiin torx mutterilla 15mm holkkiin. Sarjassa ei ollut mukana laakeroituja vipuvarsia, joten molemmat alkuperäiset vipuvarret piti purkaa ja madaltaa 4mm, jotta alempi kolmiolevy sopi paikoilleen. Tämä vaati sorvausta sekä vipuvarsiin, että laakerien välitappeihin.
Trail tankin asennus oli sikseenkin helppoa. Vanha tankki pois ja uusi huulille. Etuosan jousen paikalleen saaminen oli yksi hankalaa, mutta kaverin kanssa helppoa - jousi molemmista päistä paikalleen, oikealta puolen sorkkarauta jousen ja tankin pykälän väliin, vääntö ja kaveri työntää samalla tankkia eteenpäin. Tankki otti takaa kiinni jäähdytysletkujen klemmareihin, joten surralla hieman tankkia niiltäkohdin ohuemmaksi ja tankin sai paikalleen. Takaruuvien reijät rungossa eivät osuneet aivan kohdalleen, joten niitä piti porata hieman soikeammaksi, jotta ruuvit sujahtivat paikoilleen.
IQRn keula tuli minulle käytettynä ja sai pulverissa uutta väriä päälleen. Ennen maalausta toisesta tukivarresta hitsattiin samalla yksi orkonen umpeen. Tukivarren vekki mietitytti kovasti ennen asennusta, josko se on suora / sukset samalla tasolla kun paketti on paikallaan. Huoli osoittauti kuitenkin turhaksi. Kaikki näytti olevan hyvin kun varret saatiin paikalleen. Olkatappien muoviholkkeja ei saanut pulveriin irti, joten uskoin niiden sulavan ja tarvitsevani uudet holkit. Tilasin ne marmorilta ja käteen saadessani kuulin myös hinnan. 27.50e kpl ja niitä tarvittiin 4 kappaletta. Onnekseni holkit eivät sulaneet ja saavat lähteä takaisin sinne mistä tulivatkin. Keulan asennus oli helppoa, eikä mutkia ollut matkassa ennen kuin sovitin raidetankoja. Mukana tulleet raidetangot olivat lyhyemmät kuin alkuperäiset, joten ihmettelin jo siinä, mutten osannut epäillä kun ne kuitenkin mukana tulivat. Kasausvaiheessa huoli kutenkin ilmeni perustelluksi, sillä edes RRn omat eivät olleet tarpeeksi pitkät. Sopivat raidetangot löytyivät vanhasta classic polariksesta. Pituutta jätin 3cm enemmän kuin RRn alkuperäisissä(2cm olisi riittänyt hyvin). Kierteen tein normaalikierteen puolelle 10M 1 tapilla. Oli hyvä harjoitella ensin tuohon jämään ja testata että homma pelittää. Kierre ei ole juuri oikea, mutta tarpeeksi lähellä - Hyvä tuli.
IQR 128" liukurungot odottavat kesää ja asennusta. Pituutta tulee lisää noin kääntöpyörän verran. Saa nähdä millainen vaikutus sillä lopulta on. Mattoa odotan innolla, koska pääsin kokeilemaan uutta 650 polarista, jossa cobra oli alla. Rullaavuus on kuin toiselta planeetalta ja kelkka luistaa kurveissa sopivasti kaasulla. Sitä odotellessa. Mikäli tiedät mistä ko matto löytyisi kohtuu rahalla niin vinkkaa. 325 327 328 pituus kaikki käyvät. Jako mielellään alkuperäinen 252. Jos löytyy toisella jaolla niin ehdottaa saa - vaihdetaan sittwn samalla vetopyörät.
Oltiin Levillä painattamassa pari päivää (400km) ja uusi ohjaus oli kyllä hyvä! Kyllä se keveni ja oli mukava viedä. Isolla tankilla pystyi huoletta ajamaan sen 130km, joka on jo aivan kiva matka, kun ennen piti 100km jälkeen olla jo kieli keskellä suuta. Keulan muutosta en osannut sanoa että olisi merkittävästi kelkkaa muuttanut. Isoin työ tuossa edelleen on alustan kanssa. Mennyt säädöillä jo paljon paremmaksi, mutta pintaherkkyyttä pitäisi saada menettämättä kantavuutta. Nyt kelkka on kieltämättä liian raskas ajaa pitkää matkaa. Ajoittain meni tosi keveästi reippaassa vauhdissa, mutta vaativammalla reitillä pätke käsille sekä takamukseen oli ajoa raskauttava. Kantoi kyllä hyvin isompia patteja kun niitä eteen sattui. Pääsin kokeilemaan reissussa lynksin uuden karheita 600r enduroa ja re850, joissa alusta oli hierottu hyväksi, niin olihan se vaihto kieltämättä jo mielessä. RRkin menee, mutta vaatii ainakin näillä asetuksilla tosimiehen että jaksaa pidempään viedä
