On se kevyempi. Tosimies repii teipit pakkauudesta kelkasta, ja hankaa maalit pois. Weight is everything, sano Buranttikin.
Ihan mielenkiintoinen homma. Arctic Cat palkkasi markkinointivastaavaksi John Prusakin. Eli kyseessähän on minun ex kolleega John oli Snowgoer-magazinen päätoimittaja lähes 30-vuotta. Textronin aikaan, tuosta markkinoinnista vastas pieni parikymppisten tyttöjen tiimi, joiden mielestä merkin tulevaisuus on tiktokissa jne. Ne katteli lehtimiehiä haydaysillä pikkusen oksennusta pidätellen. Ehkä ne ajatteli että nämä kaverit on reliikkejä jostain 80-luvulta. Vaan se saattaapi olla, että esimerkiksi Arctic Catin core ostajakunta, on jossain ihan muualla kuin tiktokissa ja snäpchatissa.
Ei sellaista maalia ole vielä keksittykään joka ei ajan oloon karise pois tai kulu puhki. Se on hirveän näköistä kun vaikkapa tumma maali ja kirkas alumiini paistaa sieltä täältä. Vituttaa niitä olla paikkamaalaamassa joka vuosi kun muutakin tekemistä olisi. Ei maalia - ei ongelmaa. Yt. Vanhojen paskojen loppukäyttäjä
Kyllä se maali vaan aika hyvin pysyy ainakin 20-vuotiaassa jamahassa. Tosin kauhean paljon muuta kehuttavaa en keksi jamahan runko-osaamisesta
Jotain ne teki oikein vuosien saatossa, 15 vm. Viperistä varisi valkoinen urakalla, 19 vm. King Catissa pysynyt musta hienosti.
Verrattuna muuhun kelkkaan tuossa omassa Doo XP evossa on ihan siisti maalaamaton alurunko. Auringonpolttamat keltaiset muovit ei niinkään...