Jos näin on, loppuu todellisten "ummenajokkaiden" valmistus, joka on ollut Lynxin erityisosaamista, liekö kyseessä hiljainen kotimaisen kelkkaosaamisen alasajo. Jo st550-mallissa on menetetty tärkeitä ominaisuuksia 91- 95- mallin 5900:een verrattuna ja Yeti-mallit vielä enemmän pillarimaisia. Toki noissa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta tärkeimpiä(ketteryys, keveys,etupään kestävyys sileine pohjineen yms) on menetetty. Mielestäni vapaa-ajan kelkoissa eri merkeissä ei ole valtavia eroja, mutta noissa hyötykelkoissa Lynx on ollut ylivoimainen ykkönen.
Ensinnäkin: Mistä ihmeestä tuollainen huhu on lähtenyt liikkeelle? Onko kellään ihan oikeaa tietoa kyseisestä tulevasta emämunauksesta, vai onko tää vain päätelty kyseisten mallien valmistusiästä ja elinkaaresta? Toiseksi: Paatosta.. Jos ei kiinnosta, niin älä lue enempää. Lynx tietääkseni (ja tyhmille asiakkaille suunnattujen mainosesitteiden mukaan) loi maineensa äärimmäisiin olosuhteisiin suunniteltuna tehokkaana, nöyränä ja ajettavana työkoneena, josta vuosien kuluessa jalostui myös kisakentillä mainetta suvereenisti niittänyt kilpa- ja urheilukelkka. Edelleen omille urilleen kehittyivät myös pikkusportit, sekä touring -mallit. Okei, urheilu ja touring -puolella Lynx on edelleen varsin voitokas kampe, mutta kun tulee kysymys Lynxin legendaarisimmista ja kiitellyimmistä malleista, niin tuolloin päätänsä nostavat ehdottomasti Lynxin hyötykelkat. GLX5900 ja GL250, sekä ForestFox -mallit ovat kymmenen vuoden ikäisinäkin vielä niin kovia luita hyötykelkkaa käyttävien keskuudessa, ettei paremmista ja luotettavammista taida olla tietoakaan. Saa siihen laittaa vaikka minkälaista WideTrakkia tai Viikinkiä, on Lynxi kuitenkin pitänyt pintansa ja ikäänkuin taistellut tiensä suomalaisten kelkkailijoiden sydämiin. Mikäli nyt BRP päättää suuressa viisaudessaan lopettaa näiden, viimeisten oikeiden työkelkkojen valmistuksen, niin kusee se hangen keltaiseen reikään vuosikymmenien uurastuksen ja tuotekehittelyn, puhumattakaan maineestaan luotettavien ja ennenkaikkea toimivien hyötykelkkojen valmistajana. Ei sillä, etteikö uusi mopsi-Ranger ja Yeti olisi hyviä kelkkoja. Näitä malleja vaan vaivaa muuan pieni ominaisuus, joka sulattaa ne samaan roskasakkiin kilpailijoidensa kanssa. 1) Paino. Yeti painaa kuin pillari. 2) Monimutkaisuus. Uusi ruisku- ja nelitahtiteknologia ei parhaimpinakaan päivinä tule pärjäämään luotettavuudessaan kaksitahtiselle kaasutinkoneelle. Kun ruiskusta tai nelitahdista virta loppuu, niin kulku loppuu. Olkoon vaikka minkälaisia kondensaattoreita, niin tämä on valitettava totuus. 3) Heikkous. Vanhalla Viisysillä kesti vetää päin kantoja ja kiviä ja silti kelkka säilyi ajettavassa kunnossa. Ajappa uusi Mopsi kantoon, niin jalkapatikka kutsuu. Näiden kolmen syyn vuoksi eivät uudet haastajat tule päihittämään näitä vanhoja kunnon legendoja. Ei silti, etteikö uusi Yetikin voisi kehittyä 5900/ST550/ST600 mallien veroiseksi legendaksi. Sitä vaan pitäisi ensin laihduttaa n. 30-50 kg, poistaa ruiskut ja ylimääräiset hienoudet, niin voitaisiin alkaa puhumaan varteenotettavasta haastajasta. Nykyisellään fysiikan lait vain yksinkertaisesti lyövät yhtälön hyvästä ja luotettavasta maastokelpoisesta Yetistä liki mahdottomaksi. Sama pätee Foxin ja Mopsin välisessä vertailussa. Joissain asioissa ei vain yksinkertaisesti tarvitse mennä perse edellä puuhun. Lynxillä on olemassa pistämättömän hyvät aihiot, joita voi parantaa mielin määrin, niitä pilaamatta. Ottakaa siis BRPn päättäjät (kai tätä joku sielläkin lukee) järki käteen ja kuunnelkaa Nallea. Ja lopuksi: Minkä ihmeen takia Yeti 600Sdi painaa 30kg enemmän, kuin esim. ST600??? Kiitos ja Anteeksi :'(
Vuodet kultaa muistot, enemmän en ole jalkapatikkointiin joutunut kuin 5900 kanssa. Vanhemmissa kun kopsahti kantoon oli boorit olkatapeissa nuljuneet ja uudemmissa nuo välitysvivut halkesivat, lisäksi kai muistamme ne jousien katkomiset alustasta tai taittopyörien nulistukset. Reippaassa ulkoilutuksessa eturuko repeää tai ainakin lts ratkeaa. Sähköt eivät ole koskaa olleet ko. tuotteen vahvinta aluetta epämääräisine jännitteensäätimineen sekä virtalukkoineen. Vaihteistot ovat poikineet kaikissa malleissa joissa on tuo syncro. Monessako nuissa vanhemmissa malleissa on alkuperäinen käsikäynnistin kun tahtoo tuo keskitappi nuljautua lukuisten tulppien kastumisten vuoksi. Vuosien saatossa ja kilomerien myötä alkaa sitten tuo II variaattori jumittelemaan niin että ei oikein tiedä missä vika on. Osien sovitukset ja kiinnitykset alkaen istumen saranoista ja pleksin jokavuotisesta uusaamisesta ovat kai myös tuttua? Jäikö jotain ehjäksi. Kyllä näillä nykyvehkeillä kilometrejä saa ajetuksi enemmän ilman remontteja vaikkakaan ei toki kehtaa joka kannokkoon mennä. Siinäpä aluksi.
Tuo tieto tuli kaverilta, joka vaihtoi ST550n uuteen, myyjä oli kertonut. Kaikki saa hajalle, mutta LTS on ylivoimainen kestävyydessä huonoissa olosuhteissa ja pohjan sileän muotonsa takia. Paljon toki uusissa hyviäkin puolia. Jonkin verran kokemusta Lynxeistä v.sta 1972, 5900-Lynxejä vuodelta 82(83), 85, 86, 87, 89, 91(2kpl), 94 ja ST550. Syncroloota, kuten ei vanhempikaan ole kertaakaan hajonnut ja 503:een ei tarvitse tulppia olla kovin tiheään vaihtamassa. Niin ja ensimmäisen mallin syncron vaihteensiirto on huippua uuteen verrattuna. Noissa yeteissä ja st550-600:ssa pitkittäistukivarsien vaihto on tuttua.
Aivan... Rikkoutumaton ei ole mikään.. Ei edes 5900. Mutta. Monenko 5900sen matka loppuu siihen, että käynnistinlaite porsii? Entä, jos jännitteensäädin rikkoutuu? Tai jos kakkonen jumii, telaston jousi katkeaa tai etusuksen boori ottaa kipeää... Itse olen kelkkaillut ja leikkinyt kelkkojen kanssa reilut 20 vuotta. Ja voinpa väittää, että mikään noista mainitsemistasi vioista ei ole semmoinen, joka ihan heti jättäisi meikäläisen välille, hankeen paleltumaan. Okeiokei, Syncron laukeaminen todennäköisesti aiheuttaa hinausreissun, mutta kaikenmaailman pleksin halkeamiset ja saranoiden irtoamiset ovat vain ja ainoastaan kiusallisia ongelmia. Mutta nykypäivään. Annappa sen tuhannen piuhaa sisältävän MPEM -laatikon pimahtaa, ruiskun ohjausyksikön hiuksenohuen, mutta sitäkin tärkeämmän piuhan katketa tai vaikkapa nelitahtisen (myös 2t SDIn) akun tyhjetä, niin minkäs teet?? Esimerkiksi SDItä voi repiä käyntiin, niin pysyy edes kuski lämpimänä. (tapaamissani SDI -malleissa ei ole sopivan tyhjän akun kanssa tapahtunut mitään muuta kuin hetken käyntiä, perkeleellistä piipitystä ja kelkan sammuminen.. Viimeisimmässä oli kylläkin akku jäässä.) Selviytyminen ei siis ole muusta kuin ravinnosta kiinni. Mutta nelitahtisesta ei löydy edes vaihtoehtoista käynnistintä. Ei paljoa kelkan viereen jäätyneen kuskin mieltä lämmitä se tosiasia, että kelkka on perin mukava ja kohtalaisen luotettava, eikä muuta vikaa löytynyt, kuin tyhjentynyt akku, jos kuski on siirtynyt ajasta ikuisuuteen tuon hupaisan pikku "vian" vuoksi. Voidaan odottaa vaikkapa 10 vuotta ja ottaa joku tämänpäivän Bearcat, 4t -Viking, Yeti tai muu piuhaa ja nippeliä sisältävä tuotos, niin väitän, että se jo tänä päivänä 10 vuotta täyttävä 5900nen on luotettavampi kampe metsäreissulla, kuin yksikään näistä hienoista vekottimista. Jos kelkkailee valtareittien varressa, niin sama kai se on, minkälainen tekniikka kelkassa on. Jopa pelkällä purkavalla sähkömoottroilla pärjää aikansa. Vaan kun mennään sinne, minne ei sähkövirtaa tule, ollaan jo sellaisella alueella, jossa ei hienolla, mutta pahimmillaan heikolla tekniikalla pärjää. Ja sitten lopuksi pikku selvennys. Mielestäni uuden tekniikan ja elektroniikan mukaantulo ja kehittäminen on välttämätöntä ja sinällään hieno asia. Siinä vaan pakkaa olemaan sellainen juttu, että aina kun mennään pienempiin ja hienompiin yksiköihin, niin ulkopuolisten olosuhteiden vaikutus kyseisten pikkuvempaimien toimivuuteen muuttuu merkittävämmäksi. Erään ulkomaisen autoinsinöörin sanoja -15 asteen pakkasessa lainatakseni: "Ei herrra Jumala näitä TÄLLAISIIN olosuhteisiin ole suunniteltu.
Kyllähän se pihahommissa yksityisellä niillä muutamalla sadalla kilometrillä talvessa peli kuin peli tuntuu maalima parraalta ,kukapa se ommaasa haukkuis,näillä nykykelkoilla ajetaa yleensä enemmän kilometrejä kuin vanhemmilla johtuen reiteistä ja paremmista ajo-ominaisuuksista. Samoin ne reissussa selviytymiset tahtoo olla vähän kertojasta kiinni, meeppä nuilla vanhoilla esim järvelle kun on vettä silleen"aikusten oikiasti", siellä ollaan ja hikoillaan, nykyvehkeet karkeilla matoilla ja paremmilla joustoilla sekä tehokkaammilla koneilla menee eikä meinaa. Toinen asia on sitte se pitääkö sinne mennä,(viisas pääsee vähemmällä), mutta joskus kun on vaan mentävä.
Nämä uudet mallithan ne on juuri niitä, joita ei voi viedä sellaisiin tosi pahoihin paikkoihin kuin esim 1991-1995-mallin 5900:sta(tai voi yrittää, mutta raskasta on). Vetohommissa tasaisilla, sileillä ja aukeilla ovat kyllä päteviä ja reitilläkin menettelee.
No nyt tais hanskilla mennä puurot ja vellit sekaisin.. Eihän tässä ole ollut kyse karkeasta telamatosta tai joustovaroista, vaan siitä hienomekaniikkaa lähentelevästä elektroniikasta joita nuo nykyiset vekottimet pursuavat. Vanhasta 5900sesta sai esimerkiksi melkein 90% siinä esiintyneistä sähkövioista korjattua sillä, että veti "taikaliittimen" auki. Valoja ei tosin senjälkeen ollut, eikä kelkka avaimesta sammunut, mutta liikkui se sentään. Kokeileppa korjata jotain nykykelkan sähkövikaa ilman yleismittaria ja huoltohallia. Luulenpa, että tekemättä jää, ellei kyse ole palaneesta sulakkeesta, mitä vanhuksissa ei edes tarvittu. Ja noilla kertomillani selviytymiskonsteilla melkein kuka tahansa kelkoista ymmärtävä saa rakkineensa edes jotenkuten linkutettua ihmisten ilmoille. En tuolla paatostamisella todellakaan tarkoita sitä, että kelkkojen kehittäminen tulisi lopettaa, tai että 5900nen on maailman paras ja ainoin kelkka. Enkä muuten henkilökohtaisesti omista 5900sta, vaan minulle on tulossa 07 ST600nen, josta muunmuassa löytyy ne sulakkeet ja MPEM -boxit.. Olen täällä aikaisemmin eräässä topicissa esittänyt oman näkemykseni tulevaisuuden(kin) umpisenkelkasta. Kerronpa sen nyt epäselvyyksien välttämiseksi tässäkin topicissa. Kelkan peustana olisi 07 Foxi, 550sellä koneella, Foxin voimalinjalla sähköpakkeineen ja Syncroineen. Siinä olisi 50cm leveä ja 396 cm pitkä matto 32mm harjalla. Telastona olisi luonnollisesti RCG1-W ja jarruina Brembon nestehidastimet. Etujousitus olisi Foxin oma. Itseasiassa kelkka olisi melkein Foxi, lukuunottamatta konetta, jarruja, telatunnelia, sekä telastoa mattoineen. Kelkka olisi ilman sähköstarttia, mutta sen saisi lisävarusteena tai sitten rinnakkaismallina. Kelkkaan ei tulisi milliäkään enempää leveyttä, joten sillä sopisi taiteilemaan myös risukossa. Miltä kuulostaa? Kaikki 5900sen hienoudet ilman etenemistä haittaavaa painoa ja huippuhienoa, mutta valitettavasti vielä tänäpäivänä ei niin luotettavaa elektroniikkaa. Ja muuten.. Upotappa vaikkapa Yeti600Sdi/800/1300/Yamaha Viking4-t/AC Bearcat sohjosuljuun. Voin sitten puolestani yrittää upottaa tuon isäukon vm91 5900sen siihen viereen. Luulenpa, että vähemmän tuon vanhuksen kanssa hikoillaan. Eihän noita lentotukialuksen kokoisia vekottimia saa edes kyljelleen ilman Hi-Liftin tunkkia. Mielipide on niinkuin persereikä. Jokaisella on omansa.
Pitkälti samoilla linjoilla, paitsi ottaisin oikean 5900:n laatikon lievästä painon noususta huolimatta. tuolle 92-95-mallin rungolle voisi kanssa alkaa kasaamaan.
Vaikka meneekin koko juttu vähän ot:ksi, en muuta tarkoittanut kuin sen että raskaissa olosuhteissa nuo vanhemmat pienemmillä tehoilla ei enää jaksa nousta pintaan siinä vaiheessa kun kuski huomaa jotta tuollahan on vettä eikä lunta, nuo 600,800 ja 1000 Yetit vielä rimpuilee tovin aikaa ja usen jopa nousee siitä sohjosta omilla voimilla saavutetun vauhdin takia,ja parashan nuihin on tuo Articin turbolla oleva keksintö.tuosta uudesta Viikingistä ei ole vielä kokemusta. Tokihan aina liikkuvien osien ja lisääntyvien sähkölaitteiden aikana riski vikoihin ja vaurioihin aina lisääntyy mutta käyttäjän / ostajan tiedossa tuo ominaisuus/riski on. Kyllähän tietenkin tuolla periaattella jos mennään että mekaniikka ja tekniikka mahdollisimman yksinkertaiseksi on silloin viisainta lähteä pelkkien suksien tai koiravaljakon kanssa sinne lepikkoon. Muuten kuinka monella nykyaikana kelkalla liikkuvan varustukseen näetten kuuluvan sukset/lumikengät, kun vielä 80 luvun loppupuolella ja 90 luvun alkupuolella katottiin kelkkailijaa joka liikkui tuolla syrjemmässä ilman suksia hieman huvittuneena.Niin ne ajat muuttuu, onneksi.
Kyllähän se on niin että jos esimerkiksi poromiehille järjestettäis kysely että minkälainen kelkka se pitäisi olla niin olen meleko varma että vastaukseksi tulis kutakuinkin: Mahdollisimman keveä, yksinkertainen, kestävä, hyvä pääsemään ja vähäruokainen. Tottakai se on varmempaa lähteä esim forest foxilla erämaahan töihin kuin jollaki 350kg painavalla isolla ruiskuvehkeellä jossa on kaikki tukivarret yms mukavasti otilla ja puskuria ei juuri olemassakaan. Foxille nyt ite vielä mahtaa jotain jos siitä joku menee sekasin tai hajoaa mutta nämä uuden tyyliset työkelkat.. : Ja tuo keulapää on työkelkoissa tärkeä paikka. Kuvittele kun vedät jossaki mettässä menemään ja jysäytät puuhun sillä yetilläs. Siitä on heti keula ja tukivarret tuhannen p*skana ja kallis remppa eessä. Entä jos sinulla on ns "oikea" työkelkka? Puskuri painahtaa sisäänpäin, ehkä tuulilasi rikki, siinä se. Pitää sen kelkanki melekosta selkäsaunaa kestää työkäytössä sentäs.. : Älköön kukaan vetäkö luumua suuttimeen.
Kieltämättä tehosta korkeaharjaisen maton kanssa on hyötyä mainitsemissasi tilanteissa. Vuodesta 1972 kelkkailleena vain kerran on kelkka jättänyt metsään, Lynx 40:stä varisivat kovalla pakkasella kumiset vetopyörien hampaat. Kännykkä ja vhf on pitkälti korvannut sukset.
Aikaisemmissa viesteissä on aika paljon parjattu elektroniikkaa kuten Mpem boksia, ja on epäilty että toimiiko ne 10 vuoden päästä. Minulla on kohta ollut (helmikuussa) 8 vuotta Mxz jossa on kyseinen Mpem boksi. Epäilin myös elektroniikan kestävyyttä mutta nämä 8 vuotta ovat osoittaneet sen että Mpem on erittäin luotettava. Ainoastaan kaksi kertaa on ilmennyt sähkövikaa (huom: ennen vian löytymistä) kun taas mekaanisia vikoja on ilmennyt huomattavasti enemmän (määrä ei kuitenkaan ole suuri) joka olisi uhannut reissun ennen aikaista päättymistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sittä että mielipiteeni olisi se että poromiesten kelkoissa pitäisi olla kyseistä elektroniikkaa.
Okei... Keskustelu on ottanut hieman OT -piirteitä, mutta kieltämättä asiasta tässä on keskusteltu. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Niinhän se on aina ollut. Itseasiassa käyttäjäkaarti saisi alkaa katsomaan pikkuhiljaa peiliin tämän työkelkkakeskustelun tiimoilta. Kuinka moni tänä päivänä tarvitsee puhdasta työkelkkaa ja mitä on sellaisesta valmis maksamaan? Kelkkojen kauppahan on viime talvina käsittääkseni keskittynyt melko paljolti varustellumpien ja tehokkaampien mallien ympärille. Kelkkaliikkeiden tiloissa Foxille hymyillään, varsinkin, kun viereen on parkkeerattu kiiltävä ja hieno REVI-REVO-XTC-TURBO-FourstrokeQuattro.. Sellaisenhan meistä jokainen toki tahtoisi omistaa. Sellaisella olisi kiva ajaa, se olisi bensapihi, siinä olisi tehoa, lämmitettävä telatunneli, pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmä ja ennenkaikkea siinä olisi WTF.. Mutta mitallilla on aina se kääntöpuoli. Tuo huipputekninen kiituri on suunniteltu laboratoriossa ja valmistettu leikkaussalissa. Siinä on kieltämättä paljon erilaisia hienoja ominaisuuksia, jotka parantavat sen käyttömukavuutta ja ajettavuutta. Sillä ajettaessa se 2000€:n kelkkapuku ei haise pensalle, eikä sille tarvitse tehdä muuta kuin ajaa. Vaan kysynpä nyt, mitä tuollaisella vekottimella tekee? Eikö olisi mukavampaa ajaa autolla? Moottorikelkkahan suunniteltiin aikoinaan sellaiseksi keksinnöksi, jolla oli mahdollista saavuttaa vaikeissa olosuhteissa jokin tietön paikka. Onko tänä päivänä enää tarvetta saavuttaa sellaisia paikkoja, varsinkin kun kaikenlainen liikkuminen tuolla luonnonhelmassa ohjataa reiteille. Muutaman vuoden päästä noilla reiteillä todennäköisesti on katuvalot ja operaatio Lumihiutaleen pojat ajelevat keltaisilla vilkkukelkoilla auttamassa reitinposkeen jääneitä. Enpä välittäisi tuota päivää nähdä, varsinkin kun itse olen oppinut sellaisen menttaliteetin, että pyrin liikkumaan kelkallani silloin, kun on tarvetta. Toki kaikki Nallen tuntevat kyllä tietävät, että tuostakin tarveajosta yli 90% on kunhan vaan päästelyä. Eli en ole poromies, enkä kovinkaan paljoa ole tarvinnut kelkkaa työtehtävissäni. Markkinat ovat markkinoita, mutta kaikkea ei sentään tarvitsisi pilata yleisen käyttömukavuuden ja ihme heebeleiden toivossa. Luulen, että maailmassa on vielä paljon sellaisia kelkkaililjoita, joille tekninen käyttövarmuus ja haastavien olosuhteiden ominaisuudet merkitsevät paljon WTF -järjestelmää enemmän. Ja sitäpaitsi, tuollainen Foxin kaltainen yksinkertainen "Okkeli" on kieltämättä eräänlainen osoitus valmistajan monitaitoisuudesta, varsinkin, kun esim Lynxin valikoimiin kuuluu erittäin onnistuneita ja loistavia moottorikelkkoja, jota olisi kiva omistaa enemmänkin. Luulen, että jokaiselle malliston kelkalle keksisin käyttöä ihan itse. ;D Edittinä vielä senverran, että palaan tuohon ensimmäiseen vastaukseeni tähän viestiketjuun. Eli onko noiden mallien valmistuksen lopettamisesta ollut jotain faktatietoa, vai onko tää vaan huhu? Paljonhan täällä kelkkatehtaankin työntekijöitä vaikuttaa. Eihän ne tietenkään mitään saa kertoa tuotannollisista asioista, mutta jotain faktaa luulis jostain löytyvän.. Meinaan, jos päätöksiä oikeiden lumikelkkkojen valmistuksen lopettamisesta joku kaavailee, niin kai niihin päätöksiin vois jotenkin vaikuttaa. Vai voiko nykyään vaikuttaa enää mihinkään. :'(
Tämä tieto on todellakin tullut Lynx- myyjältä ja puhuipa siitä kerran yksi tehtaalla työskentelevä tuttunikin. Jos varaosa-asiat saataisiin hyvään kuntoon ja kestävyys ja hinta ok, Tuleeko Taiga uudelleen. Taigasta puheenollen, onko kokemuksia kestävyydestä?. Minä kuulin LTS-kääntövarsien materiaaliongelmista ja osien saannin hitaudesta. Kuulemma Lynxin boorit erilaisia tai eri linjassa. Kävin tuollaisen koeajamassa, ja asialliselta tuntui imuäänien kovuutta lukuunottamatta(1998- 5900:ssa tosin yhtä kovat). Moraaliselta kannaltahan noita pitäisi välttää, kun ilman lupaa rupesivat noita tekemään, mutta ihmetellä täytyy, ettei minkäänlaista mallisuojaa olleet Bombardierillä hommanneet.
Itse henkilökohtaisesti karsastan Taigaa melko paljon. En ole koskaan kyseisellä vekottimella ajanut, mutta silti. Kopio on aina kopio.. Ja kun on vielä itäsuomalainen luvaton kopio, niin se jo lyö niitin. Pistää vaan tosiaankin miettimään, että mikäli Lynx lopettaa STn ja ForestFoxin valmistuksen, niin mitä tilalle? Joku Mopsirunkoinen kikotin? Ei silti, kevythän tuo Mopsi on kuin mikä, vaan miten on kestävyyden kanssa? Yhdellä A-tukivarrella tuettu etujousitus ei nimittäin kovin hyvää kuvaa anna. Olisivat edes laittaneet R-Evon pystykeulan sellaisenaan, niin vakuuttaisi paremmin meikäläisen. Minkälainen muuten mahtais Mopsista tulla, jos siihen ymppäis LTSsän... Siihen sitten Syncro koneen kylkeen ja menoksi. En tiä. Vaan BRPlle tiedoksi, että se Foxin ja STn hybridi suunnittelupöydälle ja tuotantoon. Nimeksi voisi sitten laittaa vaikka se yhdessä edellisessä viestiketjussa mainostamani ProFOX, tai vaikkapa sitten ProNALLE.
Viime talvena ajeltiin kaverini kanssa selkosilla, itse ajoin 94-mallin 5900:lla ja kaveri 2-tahti Yetillä. Vaihdoimme kelkkoja, koska halusin kokeilla uutta peliä. Voimaa riitti, ja mukava oli ajella järvenjäällä. Sitten kun mentiin metsään, niin totesin saman kuin Yetin omistaja, raskas on käännellä, kun jälleen vaihdoin omaani, tuntui kuin kelkkaani olisi ilmaantunut ohjaustehostin. Jos oikein muistan, niin esitteessä 5900:n painoksi mainittiin 235kg ja Yeti 600 315kg, aika suuri ero. Painoa on tarvittaessa helppo lisätä, mutta vähentää vaikea.
ja sillä tuskin pääsee edes metsästä pois omin avuin, on siinä ihmeissään kun yksinään jossain korvessa eikä vetoapua saatavilla , eikä ole tulivehkeetkään siellä pakkasessa mukana : :-\
Itse ajelin viimetalvena yhdellä kurssilla Yamahan 4t Venturella, jossa on se yli 380nen matto. Jonkunverran oli ummenkiertelyä ja saihan sitä Yammua tuutata ihan tosissaan, jos sillä meinasi pärjätä. Yhdellä kaverilla oli kelkkana Lynxin GL3900nen LTS ja tein saman tempun, kuin Fredikin tuossa aiemmin, eli kelkka vaihtoon. Enpä olis aikoinani kakspuolikkaalla rimpuillessani uskonut, että joskus kolmeysi tuntuis höyhenenkevyeltä. Niin vain oli. Yammuun verrattuna tuntui kuin olisi höyhenellä surffaillut. Ei enää ollut minkäänlaisia ongelmia etenemisen suhteen, vaikka joidenkin mielestä (jopa minun, hetkeä aikaisemmin) oli lumitilanne tuntunut vaikealta. Puuteria pohjille asti. Kyllä muuten Lynxi puhutti sinä päivänä. Sitä uskalsi menestyksekkäästi usuttaa melkein minkälaiseen maastoon tahansa.
