Kelekkalehen painonvartijat

Mulla auttanu ko jättänyt tai vähentänyt minimiin nuo viljat. Puolessa vuodessa sellanen 6 kiloo. Nyt tosin joulun aikaan ei kannata käväistä puntarissa. Turvotus laski nopeasti ja parin viikon jälkeen vatsakin toimi paremmin. geliakiaa ei ole todettu mut jotain siinä viljassa on et se ei käy.

 

Monta vuotta sitten tuli viimeksi tähän ketjuun kirjoitettua. Pätkäpaastoilulla sai painoa tietyn aikaa silloin aikanaa pois, mutta ainakin osittain sen vuoksi elimistö menikin sitten semmoiseen säästöliekkiin, että painon tiputus on tuon jälkeen ollut aika mahdotonta. Yleensä ihmiset laihtuu kun syö vähemmän ja liikkuu. Itse kokeilin sitten viime kevättalvella sillä tyylillä, että katsotaan että eiköhän ukko laihdu. Vähällä ravinnolla,reilusti murtomaahiihtoa, pari tuhatta kilometriä kelkalla ja päälle vielä vähän muuta liikuntaa ja töissäkin kiire sai aikaan sen että kesäkuun alussa tuli totaalistoppi kehossa. Paino ei tippunu vaikka mitä teki, mutta päälle semmoinen ylirasitustila, että siitä toivutaan vieläkin. Näyttää että tulevan talven kelkkailutkin on aika keveitä, ei kärsi mitään rasittavaa vielä tehdä kuin lyhyen aikaa.
Laihduttamisen ja muun riekkumisen kanssakin kannattaa siis pitää järki päässä.

 

Tuo että syö vähän ja liikkuu paljon ei ole ehkä kovin järkevä tapa laihduttaa.

 

homma perustuu siihen, että ravitsemus, palautuminen ja rasitus ovat tasapainossa. Ensimmäinen ehto on nukkua riittävästi ja vieläpä laadukasta unta. Esim. Uniapnea, vähänkään reilumpi alkon käyttö tms. tuhoavat yöunen hyvin nopeasti. Rasitus sisältää niin fyysisen kuin henkisenkin rasituksen. Tässä tosin sellainen että sopiva määrä fyysistä liikuntaa vähentää esim. Stressiä, mutta liiallinen määrä lisää kokonaisstressiä tehokkaasti. Ravintoa pitäisi syödä liikunnan mukaan. Mitä rasittavampaa liikuntaa niin sitä enempi hiilihydraatteja. Toki jos laihtua meinaa niin alikaloreilla pitää vähän olla, mutta ei liikaa. Hyvässä kokonaistilanteessa hormonitasot pysyy hyvinä ja homma pelaa. Toisilla tämän kokonaisuuden hallinta on helpompaa kuin toisilla. Tällaisiin johtopäätöksiin olen vuosien mittaan tullut.

 

Viime talvena tuli 12kg pudotettua 4kk aikana ketoosi dieetillä. Mahan ympärys kutistui niin paljon, että on varma rasvaa lähti. Kaikille ei sovi, mutta mulle sopi hyvin. Sai syödä kunnon annoksia ja paino vain tippui. Kaverit katsoi annoksia ettei voi olla totta. On se. Lihaa, kanaa, kalaa, salaattia, pähkinöitä...toimii oikeasti ja oli aika helppoa, kun oppi mitä ei kestä syödä. Sokeria ja muuta hiilarihöttöä on ympätty yllättävän paljon ruokiin, kun asiaa alkaa tutkia tarkemmin.

 

Tuota foxxin tyyliä voi koittaa myös toisinpäin kun tuossa vältellään hiilareita, niin jos syöt hiilarit puhtaista lähteistä ja vältät rasvaa niin lopputulos on sama. Molemmissa kuitenkin ollaan miinus kaloreilla, rasva vain vie nälän tunteen pois..

 

Mitä tuosta ketoosista ymmärsin, niin hiilarivarastojen tyhjentyessä ja kun lisää ei anneta keho alkaa käyttää rasvaa polttoaineena. Laihdutuksessa on eroja ja pelkkä painon tiputus ei kerro vielä rasvan vähentymisestä. Keho on siinä mielessä vittumaisesti toimiva kompleksi, että se tahtoo ottaa ensin lihaksista tarvittavan vajeen. Pelkän painon tippumista ei minusta kannate seurata, vaan mitata ongelmakohdan ympärysmittaa. Minulla se on selvästi maha ja sen pieneminen oleellisesti kertoo rasvan vähentymisestä.

Mulla oli nyrkkisääntönä etten syö mitään joka sisältää yli 5g per 100g ruokaa. Samalla kävin normaalisti salilla ja kahdesti viikossa parin tunnin sulis treenit. Sen olen huomannut ettei pelkkä liikunta paljoa painoon vaikuta vaikka teen lisäksi ruumiillista päivätyötä. Ruokavalion muutoksella saa huomattavasti paremmin tuloksia.

 

Itsehän aikoinaan 4-6v sitten 94kg läskinä huomasin että voishan sitä laihduttaa ja 85-86kg onnistui aika näppärästi maastopyöräilemällä ja hiihtämällä vuoden unohtamatta 4500-6000km kelkkailua, syömisiä en isommin katsellut muuta kuin yritin jättää päivittäisen herkuttelun pois. Perttunin tapaan päätin kokeilla vähemmän syömistä, liikkuminen oli jäänyt pahasti päälle olin siis ja olen vieläkin kestävyysliikunta addikti ja aina tykännyt rääkätä itseäni ja maastopyöräily on intohimo ja huume.
Siinähän kävi sitten 2 tai 3vuotta sitten ettei ukko jaksanut mitään syksyllä, toki perheenlisäyskin vaikutti kummasti, ei auttanut muu kuin ottaa niin rennosti kuin pystyy ja laskea tehoja minimiin harrastuksissa.
Ostin ekan sykemittarin toivuttuani ja Suunto kertoilee 70-120h palautumisajoista maastopyöräilylenkeistä (120h on maksimi), onneksi kaveri tarkisteli harjoituksia ja meinasi että tuommonen 2h rääkki 145-150 keskisykkeellä on hiukkasen liikaa peruskuntokaudella ja varsinkin peräkkäisinä päivinä, silloin paino huiteli 84kantturoissa, pitkäaikainen haave siellä hiukan alta 80 ja parit kerrat on viivalla käyty siihen mennessä vaan on palattu takaisin tuohon.
Siinäpä sitä sitten hinkattiin alemmas sykkeitä ja paino tippui mutta olo meni taas kertaalleen huonommaksi, syyksi paljastui töissä nautittu peruskuntoilu johon nyt varmistuksen sain Polarin Vantage M-rannesykemittarilla kun välillä ryskähommissa päivän aktiivisuus on ollut taso3:lla 170-330% ja normipäivänäkin 85-150%, kotona ollessa kun on 6pvä vapaat tulee vedettyä 5-6treenipäivää ja kaikkineen aktiivisuus on 130-220% päivää kohti. Muilla kavereilla samanlaisia mittareita ja ei ne meinaa päästä kuin reippaaseen satkuun, eipä ihme että välillä tunnosti että kynttilä palaa molemmista päistä
Ja itsellä olo ettei ettei saa mitään aikaiseksi vaikka kait sitä vissin tulee mentyä sukat punahehkussa. Paino on nyt sopivassa mallissa ja kuntokin on ainakin ketjunpyöritykseen sanoisinko tarpeeksi hyvä, hiihtäenkin pertsalla ei meinaa malttaa lopettaa, peruskunnosta ei ota kiinni jos mennään matalilla sykkeillä ja pystyy kiskaisemaan 170 sykkeellä tunnin pätkän, eikait se keski-ikää lähentelevälle pullukalle oo huonosti .
Painohan tippui lopulta 3-4h välein syömällä normaalisti pieniä annoksia ja proteiinia ainoastaan lisäten ruokavalioon, pahin rasti tässä on kun on semmonen herkkuperse ettei mitään rajaa ja lapsilla karkkipäivä niin sitä antaa itekkin soittaa yhden päivän ajan oikein kunnolla kaikkea herkkua, noh kulkeepahan herkuttelupäivän jälkeen hyvin kuntoilu kun on mistä polttaa ja jos tietää että tulee seuraavana päivänä taas liikuttua aktiivisesti ottaa senkin huomioon liikunnan jälkeisessä syömisessä.
Minun päätelmät 115-125keskisykkeellä pitkäkestoiset matalatehoiset harjoitukset ja säännöllinen ruokailu jos haluat pudottaa painoa, tällä saat lisäksi aika huiman peruskunnon.
Ikinä en ole haaveillut jostain fitnessrungosta enkä sitä kaipaakaan, eräs tuttavani yritti moralisoida kun olin pyörälenkillä grillillä joskin munkin syönnissä että etpä ole vieläkään mikään langanlaiha vaikka kuntoilet, tuumasin että syödään vaikkapa 8munkkia kilpaa ja ajetaan päälle 50km pyörällä katotaan kumpi voittaa. Itse asiassa pari vuotta menikin silleen että kiva oli syödä ihan mitä vaan kun ei paino noussut kun liikkui paljon.

Vuoden sisään mitä nopeasti katselin 5000km kelkkailua, maastopyöräilyä 3000km/160h tunteja voi olla enemmänkin ja 800km hiihtoa, on saanut poistua kotoa miettimään päänsä tyhjäksi