Kuinkas monta naisihmistä täältä foorumista löytyy? Enhän ole ainoa Kuinkakohan täällä otetaan meidät vastaan? :
Kai munki pitää ilmoittautua vaik en varsinasesti juuri nyt kelkkaa omistakkaan, mut sarvissa roikun kyl useesti..
Joo tervetuloo vaan munkin puolesta,ainahan se on hyvä kuulla välillä kauniimman sukupuolen edustajien mielipiteitä. vaikka kyllähän me pojan kanssa niitä kuullaan ,kun tullaan kelkkailemasta,elikkäs ensimmäiteksi ,kun tullaan ovesta sisään ,menee hetki ..tulee kysymys ,tai toteamus,HYI HELVETTI KUN TE HAISETTE PAHALTA!!!!!!!! 2t:hän siinä vaan tuoksuu.
Pitänee se ilimottautua minunnii.. Kelkkkailijaks en uskalla vielä itteeni sanoo, kun on tuota kokemusta melko vähän kertynyt. Tarkistetaan sitä titteliä tuossa muutaman vuoden päästä uudestaan Kelkkaa en vielä omista, mutta lynxillä ajellaan ja melko useesti siinä on tekstilätkä tuulilasissa Käpälätä vaan pystyyn kun vastakkain osutaan nii minäkin teen vaikken ketään juuri tunnekaan :
Oho, kiitos. Mitähän tuohon asiantuntevuuteen ja fiksuuteen nyt taas sanois.. Jotkut saattaisivat esittää eriäviä mielipiteitä. 2T-tuoksu, eihän sen parempaa olekaan?
Joo! täytyy kai minunkin ilmoittautua kelkkanaiseksi Oon jokin aikaa lukenut foorumia miehen tunnuksilla!!!!!
Mut jos laajennetaan aihetta hiukan että mitä te naiset osaatte tehdä kelkoillenne? Onnistuuko pikku rempat, huollot vai jotain vielä vaativampaa.. Itselläni on automekaanikon koulutus ja aika paljon olen noiden vanhempien vehkeiden kanssa vekslannu.. Yhteen kelkkaan olen tehnyt täydellisen konerempan ja siitä tuli ihan toimiva peli..
Täytyy tunnustaa, että ei nyt hirveästi ole tietoutta tuollaisista asioista, tosin alle pari vuotta vasta kelkkojen parissa puuhaillut (itsellä kelkka ollut toissa syksystä). Jotkut pienet rempat onnistuu kyllä varmaan, nyt syksyllä olin ylpeä kun sain jarrupalat vaihdettua Yampan sekä sen veljen projekteja on tullut seurattua suht läheltä, joten monia erilaisia vaiheita on nähty ja kuuntelu- ja katseluoppilaana tässä kokoajan ollaan, joten ehkä sekin puoli kehittyy ajotaitojen ohella..? Tekniikkapuoli kyllä kiinnostaisi, kunhan jaksaisi vaan keskittyä
Tosi hyvä että niccien takaa muutama tunnustaa itsensä naispuoliseksi kelkkailijaksi. Se, jos jotain, nostaa tämmöisen miesvaltaisen foorumin tasoa! Hyvä tytöt! Muistelen aikojen takaa, kun vielä olin hommissa tuolla ruottin Snowmobilessä kun tehtiin "Kelkkatesti naisten näkökulmasta". Yksi testaajista oli crossimestaruuden muutama kerta voittaneen Lars Johan Edhin äiti ja toinen oli kelkkacrossia ajava, nuorempi neitonen, Kristina Tullnérs, joka taisi olla ainakin toiseksi nopein nainen koko ruottinmaassa. Heillä oli melko erilaiset, mutta mielenkiintoiset näkemykset kelkkojen hallintalaitteisiin ja kelkkojen ajettavuuteen. Jossain mallissa oli esim. jarrukahva liian kaukana naisen pienemmälle kädelle. Joutuivat irrottamaan otteen että ylsi jarruttamaan. Kuka leveälapa-mies sellaista hoksaisi? Elikkä: Kirjoittakaa tekin, tytöt, kelkkakokemuksistanne omasta näkökulmastanne! Rohkeasti vaan! Tätä palstaa lukee vähintään pari maahantuojien edustajaa ja ties mitä parannuksia siitäkin joskus voisi seurata!
Vielä en ymmärrä kovinkaan paljoo kelkan sielunelämästä mittään, toinen talvi vasta menossa, mutta oppimishalu on kyllä melekosen iso. Jos kelkka olis lähempänä minnuu (tai mielummin toistepäin) nii varmaan muuta vapaa-aikana tekiskään ku olisin ainakin tutkailemassa sen sisuksia. Onneks tuo mies on hyvä hermonen ja jaksaa neuvoo Ensimmäisen kerran kun huolsin kelkkaa nii luin listasta mikä pitäs seuraavaks tsekata ja heitin perään vakio kysymykseksi muodostuneen kysymyksen: Missäs se on? ;D Ja huoltoon kuluneesta ajastahan me emme puhu :
Sanoisko että ikävä kyllä noita saa rassailla ihan tosissaan...minäkin. Pienempien käsien omistajana saan aina kunnian avata kaikkein ahtaimassa paikassa olevan mutskun... ja joka ikinen kerta se on rystyset auki jossain pellin kulmassa... ja haava chaissea täynnä. Mutta eikös se kuulu siihen korjaamisen iloihin : Eipä meidän kelkoissa ole sellasta osaa enään mitä ei ois purettu jossain vaiheessa. Kaikenlaista sitä on tullut nähtyä/tehtyä. Esim. hihnan vaihto umpinäreikössä ja pilkkopimeessä on ihan lasten leikkiä Omistaispas jonkun uudemman kelkan niin säästyis aika monelta ongelmalta. Mutta kun tuo vanhakin kulkee ihan kiitettävästi... ;D niin silloin kun sattuu toimimaan :-[ tällä hetkellä aika hiljasta.
Toi on kyl tosi että pienistä käsistä on etua.. Mutta voi että joskus tekis mieli itkuun purskahtaa ku jotai koittaa yksin tehä ja voimat ei tosiaan riitä... Yksin alustaa koitin skiidoohon laittaa ni meinas loppua usko jo, mut sain mä sen sinne survottua...
Usko meinaa todellakin loppua aika usein noitten vehkeitten kanssa. Mun ei onneks tartte ihan yksin tehdä mitään...mutta yleensä isäntä sitten tulee ja käyttää todellakin sitä raavasta voimaa. Ja sit yleensä kuuluu riks raks ja poks ja jumaltonta kiroomista...mm. menee kierteet tai jotain vastaavaa :
Niin ja mitä noihin huoltohommiin ja remppoihin vastaisin.Meillä on vain yksi kelkka, et miehen kanssa ajellaan vuorotellen! Yleensä huollot ja remontit tekee mies ja minä annan hyviä neuvoja vierestä ;D Toki joskus ne pienet kädet joutuu tosi hommiin Silloin kun alettiin harrastaa tätä kelkkailua n.6 vuotta sitten istuin yleensä kyydissä. Mutta sitten aina tuli kylmä!!!! Sitten vain päätin et tämä tyttö ei aio enää paleltua kyydissä,laitoin miehen istuu kyytiin!!! Ehkä pari vuotta mies jakso istua kyydissä,sit vaihettiin pätkä kelkka,yksin ajelu alkoi siitä Enkä enää istu kovin mielellään kyydissä!!!!
Pari talvea on tullut ajettua, muutama kuukausi sitten hankin oman kelkan. Mielenkiintoa kyllä olisi remppahommiin, mutta tällä hetkellä ei löydy paikkaa missä niitä toteuttaisi :-\ Jotain pikku hommaa osaa kelkalle tehdä ja koko ajan tässä säheltäessä oppii uutta