Kelkkaa kyllä tarkotin ja trippimittaria, että joko pitää tankille... Nopeusmittari näkyy hyvin, ja sehän näyttää 60.
Ihan vanhusten oikeesti, se on jonkinsortin ongelma kun ei näe mittareihin, ekä viitti pitää mitään Tiimarin suurennuslaseja ajaessa.
Pakko puhua ihan höpöjä taas... Noi rudy project lasit olis voinu olla paikallaa parille kaverille eräisellä kelkkareissulla. Lähimmä parin kotipuolen kaverin kans eräänä helmikuuna kohti Oratunturia. Kaveruksilla on kummallakin verrattain huono näkö, johtuen ehkä vääristä alkoholi tottumuksista tai sitten vaan geeneistä. Se ei riitä että kummallakin on huono näkö (uskomaton sattuma tms..paitti pojat on kyllä sukua toisilleen...), mutta kumpikin on erittäin taitavia hukkaamaan silmälasinsa. Kummallakin meni kait kolmen vuoden aikana viidet lasit jonnekkin, siis hukkaan ja hukka meni piiloon. Kelkkailemaan teki mieli, oli huono näkö tai ei. No toinen kaveri löysi kesällä mystiseti kadonneet lasinsa autoallin lattialta. No kun kyseessä oli autotalli niin selvää oli että auttomobiilihan oli rullanut laseista yli. Tämän yhteentörmäyksen seurauksena oli laseista kadonnu sangat, eli jäljellä oli vain linssejä pitävät reunat. Noi sangat on kuitenki aika olennainen osa lasien päässä pysymisessä, se aiheutti pienen dilemman. Tämä lähes antero vipusen kirjasta oleva ongelma ratkaistiin perinteisin menetelmin, siis hopeateipillä. Ei muuta kuin sopivia kaistaleita jeesusteippiä ja lasit oli löytäneetä paikkansa kaverin naamasta. Ei ehkä tyylikkäin ratkaisu, mutta erittäin toimiva. No miten se toinen kaveri. Hänen tilannettaan ei auttanut edes hopeateippi, sillä sitkaista etsimisyrityksistä huolmatta emme onnistuneet löytämään kuin parit uimalasit sekä yhden hitsarin naamion. Näistä vempeleistä ei kuitenkaan ollut ratkaisemaan huonon näkyvyyden ongelmaa joka meinasi pahimmassa tapauksessa kaverin kelkkareissun. Ilman laseja kelkkailu olisi ollut lähes kuolemaa uhoava teko, sillä ajokkina oli tehohirmu Aktiv Karibo, vuosimallia -88. (musta kuomu siniset teipit, ei pakkia ja käsien lämmittimillä). Talon viimeisiä nurkkia kolutessa löytyi jotain mikä oli ratkaiseva tämän hermoja raastavan ongelman. Eräästä laatikosta löytyi kaverin pikkusiskon silmälasit vuodelta 1986. Ensin luulimme että Mikko Alatalo oli käynyt vieralulla ja unohtanut lasinsa (epäilyttävästi) kaverin siskon huoneeseen, mutta sitten muistimme alitajuisesti unohtamamme -80 luvun silmälasimuodin. Hetken toivuttuamme puistatuksista joita -80 luvun muoti-ilmiöt meille aiheuttivat, päätti kaveri kokeilla noita saippuakotelon värisiä muovisia näönpalauttimia. Ja kas näkö oli palautettu. Kaverin mielipide laseista oli "nää on älyttömän hyvät". Tuota kommenttia oli vaikia uskoa sillä ulkoisten havaintojen perusteella huomasimme lasien aiheuttavan kaverille ns linnunkivittäjän silmät (- ote nykysuomen sanakirjasta - Linnunkivittäjän silmät: Ilmausta käytetään ilmiöstä joka saa silmät kääntymään lähes yliluonnolliseen asentoon [vrt karsastus]. Ilmaisu tulee tilanteesta jossa henkilön on mahdollista seurata puussa olevaa lintua ja samalla etsiä kiveä maasta - ) Näin oli näkö ongelmat ratkaistu ja pääsimme kääntmään karvalakin korvakkeet sporttisesti taka-asentoon ja otimme suunnan kohti Oratuturia. Jokainen Oratunturissa käynyt tietää että paikka on luonnonkaunis, ja paikalle eksyy muitakin kuin Orajärven alkuasukkaita. Kun saavuimme tulipaikkalle kiinittyi sielä olevien henkilöiden katseet tiukasti seurueemme silmälasimuotiin. Olin aivan varma että seurueen pienimmät pelkäsivät hieman eriskummallisen näköisiä kavereitäni. Emme kuitenkaan jääneet tulille vaan jatkoimme matkaamme tunturin jylhille seinämille. Taukoa pitäessämme alkoi toinen kavereista jupista hieman vihaisena " mitähän hel....ä se porukka oikein vahtas, ja vielä se mummo kehtas nauraa tirskua..." Sen pituinen se Mutta palataampa aiheeseen. Minulla on ihan selkeästi hankintalistalla ko. lasit. Noi OTG:t on muuten hyvät mutta ne heiluttaa patikossa laseja ikävällä tavalla joka saa horisontin hämärtymään entisestään.
Melkonen tarina ja oikein kahteen kertaan. Hanki ihmeessä nuo Rudyt. Minä ainakin tykkään, eikä ole paluuta entiseen.
Mun mielestä piilolasit on kelkkahommissa parhaat jos jonkunlaisia okulaareja on pakko käyttää. Ottaa parit kertakäyttöset piilarit mukaan niin kyllä niillä yhen reissun heittää. Eikä huurru tai paina nenällä.
Mutta, jos on kuten mulla, eli reippaasti hajataittoa on noi piilarit ihan liian heikot teholtaan. Kokeilin muutamia kertoja, mutta näkö ei ole riittävän tarkka jotta uskaltaisin ajaa. Autoa en tohdi ajaa piilareilla.
Toupa on kyllä asiaa, ei tullu tuommonen mieleenkään : itellä ei oo hajataittoa tms. niin normaalit piilarit - 3,75 pelittää hyvin. 8)
Sama vika rahikaisella tai siis mulla. Piilareita kokeilin käyttää, mutta meinasin kaivaa silmät päästä erään "jatkoajan" jälkeen n.4.30 aamulla. :-X
Optikolta pitäis löytyä sellaiset hajataittoa korjaavat piilolinssit. Saa ainakin kuukausilisseinä mutta ovat vaan aika tyyriit. Tällaiset myytiin mulle paikallisella optikolla. tiedä sitten onko mua vedätetty : mutta näillä näen paremmin kuin tavallisilla linsseillä
No mulle ei taas piilarit sovi tiukkojen luomien takia. 2 kertaa oon saanu tapeltua silmät punaisiksi itseni kanssa laittaessani piilarit. Mieluummin ajan vaikka iliman rillejä ku väännän piilarit päähän. näkö on tuolla -3 seutuvilla, mutta ajokortissa ei ole silmälasipakkoa. Joten nää ajolasit on hankittava vielä ennen kauden alkua
Ai että tekis mieli sanoa, että usein käynti optikolla riittää ;D mutta en sano, no nyt se tuli siihen kuitenkin ei hernehiä Jani
Mutta, Toimittaja Sipola on luvannut tuoda näytille Rudy Project ajolasit omilla silmälasi voimakkuuksilla Rovaniemen kelkkanäyttelyyn ja foorumin osastolle. Käykääppä kyseleen kommentteja ja tutustuun tuotteeseen....
Siellähän ne ajolasit messuilla esillä..... Ja toimittaja Sipola oli tyytyväinen... niihin. Bw: Scott:in maskiin löytyy myös adapterilla voimakkuudet... UUTUUS !!!!
