Sesonki lähenee, etenkin jäihin vajoamisen ja hukkumishommien. Heikoille jäille ei tietysti kannata mennä, mutta tuskin kovin moni tarkoituksella kelkkaa upottaa. Mitä varusteita siis mukaan kun liikkuu jäillä? Retkiluistelijat ovat jäihin vajoamisen ammattilaisia ja heillä varustus kattaa vähintään naskalit ja vedenpitävästi pakatut vaihtovaatteet repussa sisältäen kaiken piposta ja hanskoista lähtien. Reppu toimii myös kellukkeena. Iso osa taitaa nykyään käyttää myös välikuivapukua kun uiminen on luistelussa lähinnä ajan kysymys. Kelkkailijoita hukkuu melko säännöllisesti, joten aloin mietiskellä miten jäistä voisi selvitä hengissä. Ainakin nuo kuivat vaihtovaatteet kalsareista lähtien lienee tarpeen. Märillä kamppeilla ei pakkasessa pitkälle pötkitä varsinkaan ilman kelkkaa. Kamppeet myös tulisi olla repussa, uponneen kelkan takaboksissa ne eivät paljoa lämmitä. Joku kevytuntuvahomma menisi vakuumissa aika pieneen. Vakumoidut tulivehkeetkin olisi hyvä olla repussa. Vedenpitävä kelkkahaalari varmaan antaa hieman pelivaraa, jos lahkeet on tiiviit saappaiden päällä ja kaulus ei satu hörppäämään vettä. Esim. FXR:llä on erikseen kelluttavia haalareita, millaisia sitten lienee. Minkälaisia pelastautumiskamppeita teillä on mukana, jos mitään? Tai onko oikein kokemusta kelkan upottamisesta? Onko joku kokeillut miten se jäälle nousu täysissä tamineissa onnistuu?
Tää kiinnostaa itseäkin kun jonkun verran aina arveluttaa jäillä liikkuminen ja jäille yleensä uskaltautuu vasta kun pitäisi olla auton kantava jää. Mutta eihän niitä heikkoja kohtia aina osaa ennakoida. Mulla on mukana vain vesitiivis puhelin, naskalit käyttövalmiina ajotakin taskussa ja repussa tulukset. Mutta noilla varusteilla voisi kyllä noutaja tulla jos itsensä uittaa korvessa eikä saa ulkopuolista apua
Merkin myyjän mukaan ovat hyviä pilkkihaalareita. Paukkuliivit päälle jos jäiden kestävyys huolettaa. Myös naskalit on syytä muistaa.
Jossain erityisesti varoiteltiin, että paukkuliivit estävät tehokkaasti jäälle nousun. Paukkuliivien tarkoitus on pitää ihminen vedessä selällään siten, että tajuttomana naama ei jää veden alle. Jäälle pitää kuitenkin kivuta mahallaan, jolloin paukkuliivi on haittana ja yrittää kääntää nousijaa selälleen. Toisaalta taas lueskelin, että FXR:n kaltaiset kelluttavat ja lämmittävät kamppeet lisää selviytymisaikaa noin tuntiin ennen kuin hypotermia iskee. Ei siis kovin kaukana kairassa kannata kastella itseään niilläkään ellei ole vaihtokamppeet ulottuvilla. Tunnissa ei kovin moneen paikkaan Lapissa apua ehdi saada. Jotenkin nuo luistelijoiden vinkit kuulostaa järkeviltä ja koetelluilta, joten varmaankin täytyy laittaa ne kuivat kamppeet reppuun kaiken varalta ja pitää puhelin kuivapussissa. Kiinnostaisi kesäkelillä kokeilla kuinka äkkiä vesi menee kuorihaalarin sisään ja pääseekö sillä enää märkänä liikkumaan mihinkään.
Naapurin kanssa juttelin jokunen vuosi sitten heikoilla jäillä liikkumisesta. Oli joskus pudonnu jäihin ja päässy nuoruuden voimilla hyvin takasin jäälle mutta isoimmaksi ongelmaksi oli pian muodostunu liikkuminen tönkön haalarin kanssa. Jäinen haalari ollu melkein kun peltiä ja ollu vaikea päästä takasin rantaan ihmisten ilmoille
Joo kyllä menee vaatteet kovalla pakkasella äkkiä korpuksi. Tuli kakarana tiputtua jäihin ja noin kilometrin jälkeen oli vaatteet niin jäykät että piti suorin "pölkkyjaloin" hilputella loppumatka kotiin. Ei paljon naurata, jos matkaa lämpimään on vähänkään enemmän. Nyt olis tarkoitus käydä järvillä ensijäillä isojen ahventen toivossa. Naskalit, paukkuliivit ja varavehkeet mukana.
Ei nyt liity kelkkailuun, mutta aiheeseen kuitenkin. Tänään käytiin koiran kanssa lintumetillä ja muutaman kilometrin päässä autosta tuli tuttu puro eteen. Alkusyksystä mentiin tuosta monesti yli, mutta nyt oli puro tulvassa ja ylityspaikkaa sai hakea. Kapea kohta löytyi ja pomppasin vastatörmään, mutta se mikään törmä ollut, kun lunta oli tuiskuttanut ohuen jään päälle. Napaa myöten alkoi kylmä vesi kastella paikat ja ylös ei päässyt. Vastapenkka oli pystysuora ja tulopenkka myös. Jäätä särkemällä pääsi vastarannalla kasvaneeseen kuusentättäreeseen kiinni ja se onneksi kesti kiskoa 95kg rapalillusta ylös. Koiraa yritin komentaa pysymään vastarannalla, mutta sehän tuli perässä avantoon ja sai sitten senkin repiä niskasta kuiville. Autolle 4km matkaa ja oltiin vielä väärällä puolen puroa. Enää ei kiinnostanut lähteä rapalilluun kahlaamaan ja kierrettiin kuivempien maiden kautta. Vauhtia pitämällä pysyi lämpö päällä. Kyllä se nyt saunan jälkeen kuivissa vaatteissa naurattaa koko homma, mutta ei silloin kun kastuu. Tuossa nyt mitään ollut, mutta kaulaa myöten tippuessa jäihin tulee pakkaskelillä kyllä kiire ja hätä. Lisäisin tuohon listaan vedenkestävän ja hyvällä akulla varustetun puhelimen. Se voi pelastaa hengen noissa tapauksissa. Ulefone on onneksi vedenkestävä ja ei särkynyt tällä kertaa.
