Katoin, että ompa tutunnäköinen kuva. Sitten hoksasin, että Instassahan tuo pyörähti aiemmin ruudulle
Turisijaan leveää keulaa alle ja testille. Napsulta yleensä löytynyt pattia, mutta Kemppe oli tehnyt työnsä ja vetänyt möykyt sileäksi. Kyllä sitä itseäänkin löytyi ja on kyllä taas ilo ajaa, kun ei tarvi mutkiin pysähtyä, eikä tyhjää nostele suksia. Muutama sentti oikeaan paikkaan tekee yllättävän paljon. Valot Radienissa onneksi aivan hyvät. Keliä alkaa Rovaniemellä olla, eikä kivet enää kolise.
Orajärvelle mentiin katsomaan onko reitti tikutettu järven yli ja tutkimaan jään mittauspaikkoja, ei ollut. Palattiin rannalta takaisin.
Lauantaina tuli pyörähdettyä Ylä-Savon kierroksella. Aamusta liikkeelle Iisalmesta, ja Sonkajärveltä tankki täyteen menovettä. Siitä matka jatkui Jyrkän kautta kohti Rautavaaran rajaa, vastaan tuli myös komea Skidoo, omistajan puheiden mukaan vuoden 1970 latolöytö. Rautavaaran puolella vastaan tuli tuttuja ajokavereita, joiden kanssa pyörähdettiin Ylä-Luostalla sämpylöillä ja munkkikahveilla. Kaverit jatkoi matkaa Rautavaaralle palailtuaan autokyydillä, ja oma kotimatka kulki Tahkon ja Lapinlahden kautta takaisin kohti Iisalmea. Päivän anti numeroina karvan alle 300km taitettua matkaa, 100% hyviä aikoja ja todella monenkirjavaa reittiä. Aina Jyrkän kapeista risukoista, Rautavaaran lanattujen Ameriikanbaanojen kautta Lapinlahti-Iisalmi linjan hikikarpaloita irroittavaan patikkoon asti. Kyllä nämä vähän pidemmät retket ihan näin kotikulmillakin tuppaa olemaan aina niitä parhaita. Ja näin kevättä kohti päivän pidentyessä sai tämänkin lenkin heittää kiirehtimättä ihan päivänvalossa, vaikkei aamulla ollut edes kelloa soimassa. Tästä ne vuoden parhaat kelkkailukelit alkaa! Edit: Olishan tuolla näköjään ollut kauempana tämänkin vuoden päiväkirja.. Noooh, olkoot tämä nyt täällä.
