Niin, Nyt kun täälä Skandinaviassa vallitsee pikkusen heikko tilanne, tuon puuterilumen suhteen, niin pitää katella vähä kauemmas. Mistä sitä lunta löytyy, no välimereltä tietenki Meillä oli joku vuosi taakkeperin juttua lehdesstä tuosta Bosnia-Herzegovinan kelkkailusta. Joku saattaa jopa muistaakki. Olen siitä asti pitäny yhteyttä noiden paikallisten kans. On ollut paljon puhetta että he tulisivat tänne paremmille lumille. Toisin kuitenki kävi. Olimma Fredik Andressonin kans jutuissa ja kirosimme huonoja lumia. Mie totesin kaverille, että saattasin kyllä tietää missä on lunta, mutta pitäs löytää tarpeeksi hulluja kavereita lähtemään reissuun. No ruottissaha niitä piisaa. Pari päivää kyselyjä sinne tänne, selvittelyä vakuutusten, tullien ja siirtymisten kans. Sittenpä sitä oltiinki siinä pisteessä että päätettiin päivä ja sillä selvä. Ens torstainan raapasemma Volkkarin tulille Piitteåssa ja ajelemma komiasti kelkkojen kans läpi euroopan. Suuntana siis kaupunki jossa Nykäsen Matti voitti kaksi Olympiamitalia. Päämääränä Sarajevo. Matka on pitkähkö. Kotua tulee noin 3800 kilometriä. Siitä tosin yli puolet kuluu siinä, että pääsemmä Ruotsin ja Tanskan läpitte. Perillä meitä odottaa tämän näköiset maastot. Matka on pitkä, mutta ihan sama. Täälä on surkiat lumet, niin pitää vähä nähä vaivaa harrastuksen eteen. Kannattaa seurailla tätä topikkia. Koitan postailla mahdollisuuksien mukaan reissun päältä kuvia ja tunnelmia. Jos on kyseltävää niin kyselkää, koitan vastailla.
Alakaa tämäki reissu lähestyä. Keskiviikkona myöhään illalla pistämmä retelin nokan kohti etelää. Ajelen ensin Piittimeen ja siitä lähemmä porukalla kohti Tanskaa. Jonku verran on vaatinu paperisotaa tämä reissu. Onneksi ei tarvittu Ata Carnettia, sillä kelkat on rekisterissä. Kamerojen kans voi tulla sanomista, mutta katotaan miten käy. Mennessä meillä on "VIP"-kohtelu Bosnian rajalla. Eli menomatka on hoidossa. Tullessa takasin Kroatiaan asiat voi muuttua, mutta murehitaan sitä sitten myöhemmin Kohteessa on satanu nyt muutaman päivän melko rankasti lunta. Lisäksi sinne on luvassa ihan kipakkaa pakkasta, joten kelit pysyy meille mieleisinä eikä kastu kinthat. Tarkoitus on siis päässä liikkeelle keskiviikkona myöhään illalla ja toivon mukaa olemma Sarajevossa perjantaina iltapäivällä. Kattelemma kaupunkia illan ja la päivän jonka jälkeen suuntaamma vuorille.
Noni, Tässä sitä korötellään. Pikkusen tuntuu tämä Ruotsi tarpeettoman pitkältä maalta. Hirviän raatikkaita nämä reissukaverit ei ole. Tai toki net raatailee, mutta paikallisella murteella Tuossa yönpäälle mietiskelin, että alkais pikkuhiljaa riittään tämä paikallisen rap-musiikin kuuntelu. Etenkin kun voimatoistossa oli yksi kappale. Tuossa kappaleessa toki viitattiin hauskalla tavalla roadtrippiin ja saksaa jne. Mutta rajansa se on puuronsyönnilläki. No sun pitää pelätä sitä mitä sä haluat, sillä sen sä tulet saamaan. Karma lyö vasten kasvoja. Rappi loppui, jopa ilman eri kehoitusta. Noh, nyt siten kuunnellaan kuunnelmaa, tietysti Ruotsiksi. Aavistuksen huolettomia veikkosia nämä paikalliset on. Ihan kaikkia papereita ei kaikilla ole vieläkään hallussa ja yhdessäkään kelkassa ei ole näkyviä rekisterinumeroita ja runkonumerotki on teipattu piiloon. Saapa nähä mitä net arvelee tuola EU-rajalla Melko varmasti pääsemmä ulos alueelta ja sisään Bosniaan. Mutta se että saako pojat kelkkojaan enää takasin Ruotsiin onki sitte jo ihan eri kertomus.
No ihan ei vielä. Kauas on helkkarin pitkä matka. Ja kun pysähkyset ja sekoilut ottaa aikaa, niin tuntuu että perillä ei olla ikinä. No onneksi ihan viimisiä viedään. On muuten semmonen homma, että jos joku haluaa tietää millanen on Roadtrip, niin ajaa 4000 km yhtä kyytiä autolla. Mie olen sen nyt kokeillu enkä meinannu uusia ihan heti. Tai no ensviikolla pitää tulla vielä takasinki, mutta saatan vedota kiireeseen ja tulla lentäen
En usko. Kannattaa ottaa varalta omat gummihanskat mukaan Soneran mukaan posniassa on aika kallista käyttää puhelinta nii luultavasti son perillä.
Noni. Sori ku vähä kesti päivitys. Vaa ei ollu oikee nettiä käytössä tuola Bosniassa. Nyt ollaan tässä 350 km Piteåsta. Yhtä kyytiä ollaan taas tultu. Laittelen lisää asiasta ku pääsen kotiin.
mutta sen voin jo paljastaa, että ei ollu viimeinen reissu. Vaan ensimmäinen monista. Seuraavaa reissua suunnitellaan jo.
