Moi! Täällä kaivattaisiin suosituksia ja vinkkejä treenaamiseen moottorikelkkailun ohella. Tavoitteena ajaa joskus tulevaisuudessa kilpaa sprintissä, sekä endurossa ja tavoitteeksi on asetettu nyt aivan ensimmäiseksi se kunnon kohotus ja treenaaminen, joka tuloksellisesti tukee kelkkaharrastusta. PT:ta en itselleni aio ainakaan vielä lähiaikoina hankkia. Minkälaista treenailua kilpaa ajavat harrastavat peruskuntokaudella? Omalta lähisalilta löytyy mahtavia ryhmätunteja, mm : crosstrainingia sekä kahvakuulailua, josta kumpaisestakin löytyy kahta erilaista tuntia, voima sekä kestävyys. Kestävyystunteja kuvaillaan mm maitohaponsiedätyshoidoiksi. Eli varmaan enduroon aikalailla nappitreenejä! Tunneista osui silmään myös niin kutsuttu Balance, joka kehittää koordinaatiota, tasapainoa ja kehonhallintaa. Varmasti myös HIIT ja intervallitreenejä tulen kokeilemaan, kunhan kunto vähän kohenee. Koetteko, että tällaisten lajien lisäksi olisi syytä myös käydä ihan rehellisesti kuntosalilla? Luulisi, että kahvakuula ja crosstraining pitävät huolen, että juurikaan painoja ei tarvitsisi vielä niiden lisäksi erikseen nostella. Entä aerobinen? Minkälaista täsmätreeniä esimerkiksi sprinttien ajamiseen tarvitaan? Minkälaista viikko-ohjelmaa kannattaa miettiä ja minkälaista itse noudatatte? Kaikki vinkit ja ehdotukset ovat tervetulleita, täällä ollaan valmiita treenailemaan tavoitteellisesti, jotta mk-kilpailuista voi edes alkaa haaveilemaan. Kiitos etukäteen!
Muutamia ajatuksia? - Oletko kokeillut, että pystytykö ajamaan täysvauhtista ajoa nykykynnolla kuinka pitkään? - Oletko ajanut sykemittarin kanssa raskaammassa ajossa? Eli missä pyörii sykkeet ajon aikana? - Tunnetko että sinulla riittää voima hallita kelkkaa ajon vaatimalla tavalla? Tärkeintä on tehdä treeniä, joka tähtää pitkäkestoiseen jaksamiseen. Voimaakin on hyvä harjoitella, mutta pelkästä salitreenistä ei ole apua kun aletaan ajamaan kovaa ja pitkään. Ite olen syyskaudella sekoitellut harjoituksia. Eli vedän sellaista crosstrainingia. Kyse on siis punttisalitreenistä, mutta kovilla sykkeillä. ( tokihan salitreeni pitäisi aina tehdä sykkeellä). Tuollaisessa treenissä siis otetaan hyvä alkulämmöt ja sykkeet päälle. Sitten tehdään ihan perus punttista 85% painoilla 8-10 sarjoilla 3 sarjaa per liike. Eri sarjojen välissä käyn joko kahvakuulalla tai esim juoksumatolla nostamassa sykkeen niin korkealle kuin saa. ( Esim juoksumattoa 14km/h, 2% noususulla 45 sek). Olen itse todennut että tämmösillä treeneillä saa varatalon totutettua kovaan sykkeeseen ja lihasvoiman käyttöön, jollaista kelkkaillessa täytyy käyttää. Eli tavallaan simuloin kelkkailupäivää tuolla treenillä. Tuollanen crossfitti voi olla paras kelkkailuun. Suosittelen lukemaan vaikkapa Martin Rooneyn Training For Warriors kirjan. Sielä on aika hyviä treenivinkkejä.
Kelkalla en oo kilpaa ajanu mut esitetääs omia näkemyksiä silti. Eli peruskestävyyteen talvella hiihto, kesällä rullaluistelu savoilla tai rullahiihto on hyviä lajeja 1-2 tuntia kerrallaa. Maastopyöräily on tehokasta ja kehittää myös pikkase ajosilmää. Pallopelitkää ei huonoja ole kun tulee paljon nopeita äkkiliikkeitä ja refleksejäkin tarvii. Mut kun kyseessä on kuiteki moottoriurheilu niin ajaa pitää paljon että voi ajaa kovaakin suht rennosti, muuten loppuu meno oli millane kunto tahasa. Motocrossi ja enska on minumielestä melkei parasta reeniä kelkkailua ajatelle.
Millään kokemuksen syvällä rintaäänellä en puhu kelkkailusta, mutta olen samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa. Aktiivisena kuntoilijana voisin kuitenkin muutaman jutun kans sanoa. Jani Sipola kertoi hyvästä salitreenistä. Itse tekisin salitreenissä myös pitkiä sarjoja jotta saa kestävää voimaa. Semmosia sarjoja jossa 15 toistoa ja mielellään enemmän. Ja keskivartalohan on hyvä olla tikissä kelkkailussa. Hapenottokyky on olellisessa osassa niinkuin kaikessa urheilussa. Pitkiä kohtuu korkeasykkeisiä aerobisia treenejä ja väliin kannattaa sotkea intervallia, että välillä täysiä ja välillä hitaammin niin saa parannettua maitohaponsietokykyä. Itsellä tulee lenkkeillessä tehtyä juuri näin ja loppuun sopivalle tuntuva matka niin lujaa kun lähtee niin alkaa se hapenottokyky kehittymään. Kun alkaa pahasti piiputtaa nii sehän syö tehoja koko tekemisestä oli laji mikä vaan. Ja juuri niinkuin Lavikka sanoi, että ajaa pitää jotta ajosilmä kehittyy.
Kiitos kovasti! Sieltä tuli erittäin hyviä pointteja, joita on hyvä laittaa korvan taakse! Tänään kävin tutustumassa saliin ja ensi viikolla alkaisi sitten treenit. Aloitan crosstrainingin peruskurssilla, sekä kahvakuulailulla. Lepopäivinä sitten kunnolla lepoa tai mahdollisesti palauttavaa lenkkiä ja balancea, joka keskittyy eritoten keskivartaloon, tasapainoon ja koordinaatioon. Uskon, että tällaisella setillä saadaan varmasti pakettia hyvin kasaan. Ja toden totta kelkkailuun parasta treeniä ja on aina kelkkailu, eli sitä niin paljon ja kauan kun lunta vaan riittää. Kesäksi haaveena crossipyörää tai mönkijää. Saadaan kehitettyä ajotaitoja ja niistä varmasti hyötyä talvea ajatellen. Sykemittarin ostoa harkitsen myös vakavasti, ihan vain että hahmottaisin suurinpiirtein sykettä treenien aikana. Kuntohan on siis aivan nollissa ja välillä kelkkaillessa vauhtia piisaisi, mutta voimien loppuessa alkaakin tulla niitä "hups"- tilanteita. Tietysti tekniikkaa on hiottava vielä älyttömän paljon, jotta saadaan vauhtia lisää, mutta pikkuhiljaa ja varmasti kunnon kasvaessa huomaan kehittyväni myös kelkan hallitsemisessa. Olisi varmaan järkevää lisätä tuohon viikko-ohjelmaan aerobista, hölkkää, reipasta kävelyä, pyöräilyä? Ajattelin, että viikossa jos noin 4krt kävisi crosstraining sekä kahvakuula-tunneilla. Ajoa mahdollisimman usein mahdollisuuksien mukaan, viikonloppuisin ainakin. Ja tietysti muistaa pyhittää ne lepopäivät, jotta palautuisi.
Sykkeet voi olla mielenkiintoisia ajaessa. Tuo on crossiradalta. Taidan seuraavaan enskaan laittaa sykemittarin kiinni niin saa ihmetellä lukemia.
Mulla oli Taivalkosken kisassa sykemittari koko kisan ajan päällä, myös tauon aikana: keskisyke 157, max. 187.
Se on totta että hyvä yleiskunto on ratkaiseva tekiä pitkillä erikoiskokeilla, mutta jos ei ole ajokilometrejä tarpeeksi takana on turha haaveimla kärkipaikoista.
Aerobinen on sikäli tärkeää että luo pohjaa kaikelle muulle, tosin kuulan ja crosstrainingin kanssa kehittyy myös jos ei paljoa pohjaa ole. Palautuminen on vielä tärkeämpää. 4 kertaa kovaa treeniä viikossa on aivan liikaa jos sinne on noustu sohvalta. Kasvata harjoitusten tiheyttä, intensiteettiä ja pituutta vähitellen, tai vaikka vuorotellen pykälissä esim. 2 viikon välein ja kuulostele että miten oma keho noista palautuu. Pulssimittari voi auttaa jos on aikaa perehtyä, ja varsinkin aerobisessa lajissa kertoo tosi hyvin intensiteetistä jos omat yksilölliset sykealueet on tiedossa. Tärkeät ominaisuudet on ensin hälytys sykealueen mukaan ja sitten että saa käppyrät ulos koneelle analysointia varten. Miten pitkiä suoritukset on sprintissä ja endurossa?
Kyllä se tässä lajissa on tärkeintä että uskot itsesi ja laitteesen millä ajat, ja tiedät joka tilanteessa mitä pitää tehdä ja miten kelkka käyttäytyy, ja tähän et pääse muuten kun ajamalla ja ajamalla.
Käsien tukkoisuus lienee suurimmalla osalla heikoin lenkki? Onko porukka keksinyt tämän ongelman hoitamiseen tehokasta treenimetodia? Itselläni ainakin ensimmäisenä kädet alkaa rajoittamaan jaksamista. Tuossa vielä vertailuksi omat sykkeet Kuusamon miniendurosta, ikää ittellä sen verran, että 200 yli ei enää juuri mennä (EK n.36km/32min, keskinopeus n.58km/h, maks. 139,9km/h). Kyllähän se hyvää rääkkiä on tuo ajaminen, kun täysiä mennään
Miten se käsien tukkoisuus ilmenee? Mie olen tuosta ilmiöstä kuullu vuosien varrella ja oletettavasti itekki siitä kärsinyt. Mutta kun pistin nesteytyksen kuntoon niin se loppu. Eli tosi moni puhuu tuosta tukkeutumisesta silloin kun kyse on yksinkertaisesta nestevajauksesta.
Minul ainaki pyöräpuolella on ehottoman tärkeetä venytellä tarpeeks käsiä sormista olkapäihi tai muute menee kyynärvarsie paikkeilta tukkoo tai sormet puutuu. Mut treenejä tai kisoja edeltävänä iltana vaa kevyesti, ajojen jälkee sitte joskus illalla pitkiä melkei tuskallisia venytyksiä. Ja välillä komennettava emäntä hieromaa. Eli siis minulla yleensä lihashuollolla ratkeaa tuo ongelma treeneihi mut kisoissa ku on jännää nii tulee puristettua liikaa ja taas on samoja ongelmia, välil enemmä ja välillä vähemmä. Nii ja argiinia enne ajoja joku puolikas teelusikalline vaikka mehuu sotkettuna tuntus myös ehkä auttava
Kävin tuossa työpäivän jälkeen raapaisemassa re.etekillä tankin tyhjäksi 130km , oisin ajanut enemmänkin muta kun pensa loppui. Ei siinä kerinnyt paikat puutua eikä liioin hikikään tulemaan, vaan kun nousin katolle lunta puottelemaan niin meinasi lämmin tulemaan, ja sitten saunaan.
Itsellä on tuo nestetys ollut opeteltava niin koko ajan paranee kun sen hallitsee, reittiajossa nyt ei ole suurtakaan väliä jos vain välillä jotain hörppää kun siinä niin kuuma ei tule hevillä jos edes vähän kunnioittaa rajoituksia ja vastaan tulijoita. Toki pakkasessa pitää muistaa juoda joka tapauksessa säännöllisesti liikunnan aikana. ihan oma nesteen kulutus on kisassa tai niihin valmistavassa treenissä ajaa jossain 2-3h:a. Joutuu kyllä asiaan paneutumaan tosissaan tai ainakin oma ajo alkaa tökkiä Kädet kyllä yleensä kestää itsellä omalla ajotyylillä kohtalaisesti ja ajaminen käy enempi koko kehoon kun tosissaan roikkuu mutkat sivulla ja patikossa/hypyissä pakottaa sitä menemään sinne minne käsketään kisa reitillä eikä vain anna mennä(kivet ja kannot alkaa hyppiä silmille heti jos väsyttää ) . Ekat 10k sitä yleensä jännittää avian turhaan itseään mutta siitä kun selviää niin ajo alkaa rentoutua ja yleensä vauhti kasvaa itsellä ainakin sen jälkeen. Käsien venyttelyllä olen saanut "golf kyynärpäät" paranemaan itseltä ja ne eivät myöskään kipeydy enää ajosta niin herkästi, myös ajon jälkeen venyttelyyn olen panostanut. edelleen on opettelussa kun lähdetään jotain noin 150ek/km kisaa ajamaan että miten saa kestämään omat voimat koko ajan kunnossa alusta loppuun.
