Herran rauhaa ja muuta outoa.
Kelkkahan on alunperin metsänhoidolliseen ja muuhun työhön tehty peli, mutta foorumilta ei ainakaan parillakymmenellä haulla aiheeseen tarinaa oikein löytynyt, paitsi tuo minun junttiklapikonetopikki ja Urhon raivaussahajuttu.
Sitten tietysti freeridestä keskustelua, jossa periaatteessa perustellaan, miksi taimet kuolevat/eivät kuole.
Olisiko tilausta asiaan paremmin perehtyvälle punaniskatopikille? Ainakin asiaa tuntevia ja/tai harrastavia tuntuu melko monta olevan ja ainakin yksi ammattimotokuskikin...
Itselläni olisi 33ha metsiä hoidossa. Muut asuvat etelässä ja maiden meille langettua itse muutin juurikin noiden metsien takia Kajaaniin hoitamaan risukkoja.
Nyt ensialkuun tekisi mieli raivota, mutta tehdään se kohteliaasti.
Naapurin 3ha koivikko pystykarsittiin noin 10v sitten ja sen jälkeen isäntä jätti maansa ilmeisesti pojalleen.
Arvatkaapa, riipasiko pumpusta, kun tänään näin moton jyllänneen tuon 3ha maan tasalle??
Tuo hullu myi pystyynkarsitut koivikot kuituna!!!
Taimikon perustamisen jälkeen en usko hänen paljoa yli 2000€ voitolle jäävän siinä, missä vähintään 10000€ hintalappu olisi ollut 10v päässä.
Tätä tämä aiheuttaa, kun enemmän ja enemmän metsänomistajia asuu Espoossa ja eivät edes tilojansa löydä.
Toinen valtava downside on risukoituminen.
Paikkoja, joissa ajolupa on kelkalla ollut isoisältä alkaen (70-80- luku) tähän päivään, on nykyään hirveää, noin 10v kasvanutta risukkoa ja vesakkoa.
Kukaan ei pidä huolta, ketään ei kiinnosta, metsät vesakoituvat...
Kolmantena... Useita yli 10v sitten istutettuja alueita on ilman raivausta.
Pahin on kuusikko, joka istutettiin muistaakseni 1995 ja ainoatakaan karsintaa ei ole tapahtunut.
No, nyt siellä ei pääse yhtään millään yhtään mihinkään ja tuo pläntti on AIVAN TÄYNNÄ noin 5m pitkiä kuusia, joista ei ole mihinkään. Tyvet kieroja, oksisto siellä-täällä, julmettu latvaoksisto.....
Sitten kysymyksiin... Josko joku tietää:
- Tarvitseeko minun informoida mitään tahoa koivikon pystykarsinnasta? Tavoitteena vanerilaatu 15v päästä.
- Onko teillä muilla kokemuksia glyfosaatista pajukon raivauksessa?
Sivu 1 / 12
-
Guest
-
Vs: Metsänhoito, metsänomistus, jne
Joskus se on ainoa oikea ratkaisu metsänhoidossa tuo aukon teko. Ainaki, jos hyvällä maapohjalla kasvaa hieskoivua (kuitupuuta). Siihenhän jo metsänhoidon suosituksetkin tähtää ja tilannetta kutsutaan sillon "kasvupaikalle väärä puulaji" ja näin ollen tuollaisen saa uudistaa. Hoitorästejä, eli raivaamattomia taimikoja on Suomessa vaikka ja millä mitalla, muttako tekijät uupuu. Onhan niitä kortistot täynnä, muttako se on raskasta työtä, jossa tulee hiki.
Tuosta taimikon pystykarsinnasta kun kysyit, niin varmistu koivikon olevan rauduskoivua, joka on se vanerikoivu. Metsäkeskuksen sivuilla tuosta onkin vähä tietoa: http://www.metsakeskus.fi/muut-hoitotyot Muista katsoa myös tuo KEMERA- tuki, koska sitäkin saa pystykarsintaan, mikäli tukiehdot täyttyvät. -
Guest
Vs: Metsänhoito, metsänomistus, jne
Tuohon naapurin kuituna myytyyn koivikkoon, se oli kyllä tarkoitettu vaneriksi, mutta sukupolvenvaihdos tosiaan taisi tössiä suunnitelmat.
Oma koivikko... En tiennytkään vain rauduksen sopivan. Sitä ne ovat ja sivussa noin 100kpl riippoja, jotka ovat niin kasvaneet, etten edes klapeiksi haluaisi tehdä. teen tietysti, mutta tuo oksaisuus ottaa pumpusta jo puita katsellessa...
Edelleenkin kyllä osiaan harmittaa tuo, kun omistajat eivät metsistään huolta pidä. Parin vuoden päästä omat lainat loppuvat ja olen harkinnut ostavani noita naapureiden ryteiköitä. Parhaana tietysti noin 10ha männikkö, jossa puiden etäisyys on noin 2m ja pituus 4m.
Ihmisiä ei vaan kiinnosta... -
Vs: Metsänhoito, metsänomistus, jne
Surullinen tosiasia on monesti se, että sukupolvenvaihdoksessa ja kuolinpesien sotkuja setviessä tilat joko jaetaan niin pieniksi pirstaleiksi, ettei niillä enää ole yksinään edes järkevää "harrastaa" metsätaloutta tai sitten metsäomaisuus realisoidaan rahaksi, koska tavan kansalainen ymmärtää paremmin seteleitten arvon, kuin pystyssä olevan metsän arvon. Ja toisakseen tiluksien jakaminen on sen verran kallista touhua saati sitten sen tilan arvon määrittäminen, että monesti kustannukset koitetaan kattaa hakkuilla.
Rauduskoivu on se vanerikoivu, koska hieskoivu tahtoo haarottua hyvin varhaisessa iässä, jolloin tukkia ei juurikaan ehdi syntymään, ennenkuin koivu luontaisesti alkaa lahoamaan ytimestään. Koivuhan ei ole mitenkään pitkä ikäinen puulaji. Se kannattaa myös muistaa nuita taimikoita hoidettaessa, että sopivan tiheä kasvatusasento (eli sopivasti pusikkoinen) parantaa varsinkin männyn laatua ja monesti myös hieman lievittää hirvien aiheuttamia tappioita, koska hirvi syö myös niitä männyntaimien välissä olevia koivuja ja haapoja. Lisäksi riittävän tiheässä kasvavat männyntaimet alkavat karsiutumaan luonnostaan jo varhaisessa vaiheessa, jolloin tuota pystykarsintaa ei tartte tehdä. Toki täytyy muistaa pusikoitumisen aiheuttama kasvun hidastuminen, mikäli koivikko alkaa nousemaan männyntaimien päälle ja näin tukahduttaa niitä. Myös riukuuntuminen tulee vaaraksi, jos taimikkoa/nuorta metsää kasvatetaan liian tiheässä asennossa liian pitkään.
Mutta jos tosiaankin tahdot vanerikoivikon kasvattaa, niin kannattaa ottaa selvää suositustiheyksistä, jotta ne rungot järeytyisivät mahdollisiman hyvin. Koivu vaatii sitten hieman vimpaa varttuneempana enemmän tilaa ympärilleen, kuin mänty tai kuusi. Taimikossa se runkoluku on helpoin mitata 5 metrin onkivavalla. Eli kävelet sattumanvaraiseen paikkaan taimikossa ja pyörähdät onkivavan kanssa täyden ympyrän ja lasket kaikki taimet, jotka sattuvat tuon ympyrän sisälle. Kerrot sen jälkeen sen luvun sadalla, niin saat hehtaarikohtaisen runkoluvun. Toistat tämän taimikossa muutaman kerran ja saat taimien keskitiheyden, jonka jälkeen sinun onkin helppo tehdä johtopäätöksiä mahdollisesta raivaustarpeesta ja jopa siitä, että saatko KEMERA- tukea taimikon hoitoon. ;) Enemmän jos alan neuvomaan, ni joudun pistämään laskun perään ;D -
Guest
Vs: Metsänhoito, metsänomistus, jne
Minun oli pakko alkaa metsänomistajaksi kun tältä perältä ei muutoin tonttia saanut. 43 hehtaaria (tai sen verran ostin, mutta metsäsuunnitelmassa luki tilakokona aika tasan 50 hehtaaria.. Outoa.. :eek:) maata, josta hyvää metsämaata noin 30 hehtaaria ja loppu sitten kunttajänkkärapap*skaa. (Tosin, mukava pörrätä mönkkärillä niillä jänkillä.. ;D)
Siinä oli rästiin jääneitä hakkuita, jotka tehtiin toisena talvena pois. Oli harvennusta, avohakkuuta, suojuspuuhakkuuta jne. Enskesänä pitäis laikuttaa ja kylvää kuusensiemen 3 hehtaarin kappaleeseen.
Taimikoita ois raivattavaksi useampi hehtaari, rajalinjaa pitäs avata 13 kilometriä (toinen rajalinja on auki ja toinen melko tähellisesti ummessa), ojia perata jne. Äkkiseltään tuntuu tekemistä riittävän.. ;D
Rajalinjan avaamisesta saan monen talven polttopuut, ja availen sen pikkuhiljaa polttopuusavotan merkeissä.
Vs: Metsänhoito, metsänomistus, jne
Monesti käyny silleen, että nykysillä paikannusvehkeillä ja karttaohjelmilla kun tutkailee nuita tiluksia, niin tilakoot on tosiaan jotain muuta, ko mitä isännät sanoo. Ne muistaa vielä kuinka ne sen valakohapsi maanmittarin kanssa vielä ite ovat rajalinjat teheneet ja pyykit laittaneet paikalleen. Tosiaan ne pyykit on siellä kyllä edelleen samoilla paikoilla, mutta ko niitten sijainnit nakataan tarkkaan koordinaatistoon, ni simsalabim! Pinta-ala ei olekkaan sitä, mitä aikanaan papalle oli maanmittari meinotellu.. ???