Kun kerran tänä talvena saatiin lunta kunnolla tänne Suomeen. Niin minä kysyn nyt teiltä, että minkälaisella kelkalla pääse parhaiten ummessa. Titenkin matto ratkaisee paljon ja paino. Asiallisia vastauksia kiitos.
Sivu 1 / 5
-
-
-
Niinkuin yleensä tähän ei ole suoraan oikeaa vastausta mutta jos yleisellä mittapuulla katsotaan kelkkaa joka toimii kaikenlaisilla keleillä ja monenlaisessa ajomaastossa ummessa niin ääneni 800 commanderille ja tiedän onhan se kankea ja painava mutta silti. Yhtään tuollaista 163-174 mitan omaavaa vuoriporaa en ole koskaan päässyt kokeileen mutta varmaan sellainen olis seuraava valintani
-
Niin no,
Tänä talvena Commanderilla ajaneena, uskallan sanoa että saman merkin Boondocker pesee etenemisessä Komentajan mennen tullen. Mutta jos päälle lyödään kuormaa, muuttuu tilanne aivan toiseksi. -
Viimeksi kun olen ollut liikenteessä sillain että reissussa ollut leveätelainen ja tuollainen liki vuoripora 146 freeride niin köysi oli kokoajan kiinni freeridissa keli oli sellainen että kantoi leveätelasen mutta ei kapeatelasta toki eihän tuo 146 vielä oikein pitkästä mene:rolleyes: Tämä talvi ainakin täällä rovaniemellä niin uskomaton kun ei tuolla ole oikein minkäänlaista hankea välissä.:cool:
-
paavojaelvis ja Jannne tykkäävät tästä.
-
-
-
Mutta tosiaan, jos otetaan vaikka 175 Summit tai 174 RMK niin melko paha on näitä kahta voittaa puhtaassa etenemiskyvyssä. -
Tässähän olisi testin paikka. Kaikilta merkeiltä tehokkaimmat ja pisimmät vuorimöröt rinteeseen. Tasavertainen testi siinä mielessä ettei muuta kuin lämä pohjaan ja voittaja on korkeimmalla. Jää jossittelut pois.
Kuinka on sitten hankala suorittaa, koska pitäisi olla pitkä, pehmeä luminen ja vaarallisen jyrkkä rinne, sekä vielä kelkat samaan rinteeseen yhtäaikaa.
Jos tälläistä testiä jossain päin maailmaa suoritettu, niin linkkiä voisi laittaa. -
-
-
-
-
Umpisessa eteneminen on sellainen jutun aihe, jota ilmeisesti tässä palstankin historiassa on parisen kertaa käyty.. Joskin eri otsikoiden alla. Loppujen louksi keskustelut ovat aina päättyneet ratkaisemattomaan ja yleensä melko värikkääseenkin keskusteluun.
Mutta sinänsä aihe on mielenkiintoinen.
Tuo umpisessa eteneminen on sellainen taiteenlaji, että oikeaa totuutta ei varmasti ole olemassa siihen kysymykseen, että "Millaisella kelkalla".. Lähtökohta on että matossa tulee olla mittaa. Pitkä ja leveä matto tarjoaa kantopintaa ja kykyä edetä lumen päällä jopa hyvinkin pienellä nopeudella. Leveämattoiset ovat yleensä hieman kankeampia ajaa tuolla maastossa, mutta joka sellaiseen on tottunut, niin se kallistelun kankeus voidaan laskea myös kelkan eduksi. Suunnanmuutokset ovat yleensä rauhallisempia, kuin kapeilla kelkoilla.
Pitkä ja kapea matto on yhdistelmä, joka kans toimii hienosti. Näissä on sitten kahta eri koulukuntaa, joissa toinen edustaa pienemmällä harpulla olevaa ja toinen puolestaan isolla koneella ja karkealla lapulla lunta siirtävää.. Nuo ensiksi mainitut pääsevät lumella sillä ajatuksella, että kelkkaa ei kaiveta lumen sisään, vaan pyritään pysymään hangen päällä. Täysin pohjattomassa puuterissa perinteinen pitkä ja kapeamattoinen kelkka, jossa ei välttämättä ole valtavasti tehoa tai telan lappua, on yleensä vaikeuksissa.. Vuorikelkka taas jaksaa siirtää lunta ja kaivaa itsensä pahoistakin paikoista liikkeelle. Nousevat nämäkin kuulemma lumen päälle, jos malttaa ajaa, mutta yleensä vuorikelkan jäljet ovat syviä kaivantoja, eli teholla on ajettu.
Lyhytmattoisella tai puolipitkällä ei näissä hommissa oikein pärjää. Toki, jos on paljon tehoa ja karkea matto, niin pätkäkin etenee, mutte sitten kuitenkaan ihan siihen malliin, kuin pitkämattoiset.
Oma valintani on pitkä ja leveä matto.. Erityisen lämmöllä ajattelen 60cm leveällä matolla varustettua Lynxin 69-sarjaa.. Ne oikeasti pysyvät lumen pinnalla ja mikä parasta, niin niillä myös peruuttaminen on mahdollista. Mutta tässä aiheessa ei ole yhtä totuutta.. On vain pirusti mielipiteitä.Mika_R ja paavojaelvis tykkäävät tästä. -
Itsellä tullut huomattua vasta omalla kokemuksella, että toisin kuin olen ymmärtänyt vuoriporalla pystyy myös hiivittämään pintoja pitkin tihukossa aivan kuten vaikka Forest Foxilla tai 59yetillä. Kytkimestä paljon kiinni tämä homma. Pehmeästi kytkevä vuorikelkka edes 3" lapulla ei heti kaiva metriä syvää reikää perässään, vaan sillä voi hiippailla halutessa. Mutta hauskuus ja todellinen eteneminen alkaa kunnolla vasta, kun painaa lusikan tankoon :D
Oma kohtaista kokemusta on muutama tuhannen kilometriä myös XU-runkoisesta 59yetistä, joka on hyvä etenemään ja pesee esim. vanhan 5900 ja Forest Foxit helposti. Mutta kun verrataan nykyaikaiseen vuoriporaan, niin ei 59yetillä ole mitään jakoja. Ainoat tilanteet missä se on parempi menemään, on kun laitetaan raskas reki perään tai pakkaantuva paksu soselumi tihukossa, jossa ei saa pidettyä yhtään vauhtia yllä. Muuten ei puhettakaan että kannattaa vuoriporaa vastaan laittaa.
Kuvasta näkee kuinka vuoripora etenee loivaa ylämäkeä pintakaasulla reilun metrin pehmeässä hangessa. Toki on erinäköinen jälki kun mennään kaasupohjassa, mutta jos ei kaasulla aja niin pintoja menee halutessa.Viimeksi muokattu: 19/3/18 -
Mutta kuten todettu, niin varsin monella on kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Umpisen kulku ei ole lainkaan yksinkertainen asia, vaan sitä aihetta voi maustaa monella eri aineksella. Kuka tykkää mistäkin ja kellä on minkäkinlainen tarve.
Tärkeintä on koittaa muodostaa oma ajatus aiheesta ja hankkia juuri sellainen kelkka, joka parhaiten palvelee niitä omia tarpeita. -
-
-