Omistan teknisesti kohtuullisen hyvässä kunnossa olevan pöllinvetojuhdan, Ockelbo 6000. Kaikki loppuu aikanaan ja nyt on telamatto siinä kunnossa, että eipä juuri kartanokaustetta etäämmälle tohdi Okkelolla lähteä. En hankkinut kelkkaa entistettäväksi aikoinaan, vaan työjuhdaksi, jona se on palvellut hyvin viime kevään loppulumille. Aikalaiset omistajat ovat maton tapaturmakohtaa rautavirityksin yrittäneet korjailla, mutta ilmeisesti tapaturman jäljiltä telassa on n. 20 cm x puolen telan leveydeltä rautaa näkösällä ja pahasti repeillyttä kumia. Olen ymmärtänyt, ettei vastaavaa 60 cm telaa saa enää mistään, ei ainakaan uutta? Repeentyneen kohdan korjaaminen lienee toiveunta? Koska työjuhta toimii teknisesti, en voi välttyä unikuvalta, joka johtaa nykytelan vaihtoon. Onko kenelläkään kokemusta telan vaihdosta 50 cm:n nykytelaan? Jos on laita kokemuksiasi ja vinkkejä, miten onnistuit. Itse ajattelen, että nykyisten mattojen harkot ovat niin korkeat, etteivät ne sovi Ockelbon telatunneliin, vaan edessä on rullastojen lasku ja vetoakselin kohdalla runkopellin laajennus. Olenko oikeassa ja onnistuuko se mitenkään ilman moottoritilankin kustomoimista? Minua kiinnostaa myös myytävät Ockelbo 6000, eli tarjoa reippaana! Kiitos jo etukäteen, jos olet kiinnostunut ongelmastani, tai haluat jakaa kokemuksesi telan vaihdosta. Ystävällisin terveisin
Kaverilla omassaan Lynx 6900 telasto ja tela 44mn harjalla. Vetopyörät luonnollisesti vaihtuivat myös.
Nesteparlamentin viereisen pöydän huhu kertoi, että Pohjois-Pohjanmaalla tai Perä-Pohjolassa olisi toimija, joka aika ajoin tuo Ruotsista uusia veteraanikelkkojen mattoja. Huhut eivät tyhjästä lähde, mutta totuus voi olla aivan toinen. Huhun mukaan Ruotsissa on telavalmistaja, joka tekee tilauksesta uusia mattoja, mm. veteraanikelkkoihin. Tilauksen minimikoko on rajattu 10 kpl. Onnistuuko joku asiasta kiinnostunut löytämään toimijan, tai onko huhu sittenkin pelkkää tarua?
en tiedä onko tuo mutta uusi ja käytettyjä osia oon tuolta tilannut vanhoihi kelkkoihin Pohjanmaan Ylijäämätuote Oy
Hyvää vuoden alkua aikalaisten bailakoiden omistajat ja muut kelkkailijat. Lunta on Koillismaallakin tilastollisesti liian vähän, ainakin ummen kulkijoille. Ostin vara-Okkelon. Tiukka peli, mutta tämänkin matossa pientä alkavaa haavavikaa. No, kävi kuten kävi, että autotallissa on nyt 6000 hieman lievemmällä telavauriolla pian kokeilukunnossa, kuin ketjun aloituksen Okkeli. Tämän uuden tulokkaan telan kolmesta raudasta (kumitela) näkyi n. 10 cm ulkona kumin reunasta. Ostin Etralta Rema TipTopia. Taiteilin sirkkelin siivaremmistä paikkopalan ao. ratkeimen yli telan ulkopintaan ja sisäpuolelle sovitin niittien vastakappaleeksi kapean liuskan remmiä niin, ettei se satu telapyörien kohdalle. TipToppia väliin. Sitten kiristin kaikki puristinten voimalla tiukaksi paketiksi. Porasin paketin läpi popparin reiät valmiiksi ja niitit kiinni. Annoin kuivua vrk:n. Paikot tarttuivat, kuin täi tervaan ja myötäilevät myös kääntöpyörän mukana ihan ok, vielä irvistelemättä. Toki, ei paikko uutta vastaa, mutta telan puutteessa, niin kuin muissakin puutetiloissa on turvauduttava korvaaviin keinoihin. Jos tämä toimii, muutaman tovin päästä myös toisen Okkelin laajempi reunavaurio saa saman proteesin.
Tela on pyörinyt jo muutaman kilometrin ilman näkyviä, tai edes kuuluvia ongelmia. Paikka on edelleen tiivisti paikallaan. Tuossa edellisessä katsauksessa kehaisen, että tiukka peli...no kyllä on, mutta nyt jumi nestejarrun päälle ja kävi jo niin kuumana, että liekki leimahti sankan savun kera jarrulevyn kotelossa. Sinne pääsee kertymään pakoaukosta 2-t öljyä. Varsinkin, kun edellinen omistaja kertoi laittaneensa tankkiin 6% bensaa, pitkän seisomisen jälkeen, kaiken varalta. Tuo ei ole hyväksi 2% seokselle tarkoitetussa koneessa. Laimensin seoksen puhtaalla bensalla, reilusti. Kun laitoin Ockelboa ajokuntoon, jarrut olivat sellaisessa kunnossa, ettei kahva painunut yhtään. Monituntisen, koko systeemin puhdistuksen jälkeen sain jarrut toimimaan asiallisesti. Pidemmän testilenkin viimeisimmässä kaarrossa kartanolle alkoi meno jumittaa ja savun marinoimaa käryä tulla oikealta. Purin satulan ja lämpö oli jo korpuunnuttanut kumien reunaa ja männät olivat tiiviisti lähes kokonaan sisässä. Jarrupalat oli rouhiutuneet ja levy urittunut. Oli selvästi havaittavissa, että männät ovat liian tiukasti tiivistettä vasten, koska ne pitää suorastaan "ampua" paineilmalla ulos. Ymmärtääkseni mäntien tulisi liikkua kohtu pienellä paineella ja palautua se muutama millin kymmenys itsekseen, että palat irtoavat levystä. Jos tiiviste on liian tiukka, mäntä työntyy ulos, muttei palaa. Jostakin luin, että liian täysi nestesäiliö kahvassa voi olla syynä, mutta oman säiliön nestepinta oli ylämerkissä. Kahvan toiminta on ok, eikä säiliön paluupuolen reiässä ole tukosta. Ennen nesteen laittoa koko systeemi oli puhdas ja tyhjä. Pitkän taustoituksen lyhyt kysymys: Onko kenelläkään tietoa, mistä saisi Brembon satulaan (numerot satulan puolikkaissa 20.2885.00 ja 20.2886.00) jarrupalat ja tiivistekumit? Mäntä on 31,90 mm/13,32 mm, eli käytännössä mittavirheen arvioiden voisi mitta olla leveys 32 mm/ korkeus 13 mm. Kumi on ulkoa 37 mm ja leveys 2,40 mm (olisko oikea uuden kumin leveys 2,50 mm...37 mm - 5 mm = 32 mm, eli männän ulkomitta). Kumi on korkeudeltaan 2,70 mm. Kumin mitat on tietenkin likiarvoja, koska kumi on kumia, kovettuneenakin. Parin tunnin hakemisella ei vastaavaa natsausta löytynyt. Kiitos lukemisesta ja mahdollisesta vastauksesta. Vastaan itse samaan viestiin, niin ei kulu ketjua Löysin räjäytyskuvan Ockelbon jarruista ja näyttää sille, että jarrulevyn kuuluu olla pulttilukossa vetoakselin päässä. Kuvassa näkyy levyn ulkopuolella prikka, hela ja jonkinlainen isompi prikka. Omassa kelkassani ei ollut mitään jarrulevyn ulkopuolella, vaan se oli vapaana vetoakselin päässä, jarrusatulan ja seisontajarrun varassa. Jos sinulla on mahdollisuus ottaa kuva kiinnitetystä jarrulevystä satulan alta, kiittäisin. Liitekuvassa punaisella ympyröidyt puuttuvat osat. Levyn sisäpuolella akselissa on hela.
Eipä tarvita kuvaa enää. Kiitos vain, jos ehdit jo jotakin tehdä kuvan eteen. Jarrulevy on vetoakselin päässä vapaana, mutta edellisen viestini liitekuvan mukaisesti levyn liike akselilla on rajoitettu heloilla (48, paksuus n. 5mm). Prikka (27, n. 6 mm) koskee helan sisässä pelkästään akselin päähän, jota painetaan pultin (29 M8) ja helaa suuremman prikan (28 reikä 8mm/ulko 30 mm) voimalla akselin päätä vasten. Näin hela ja jarrulevy saavat pienen vapaan liikkumavaran boorilla ja jarrupalat eivät kanita levyä, kun sillä on hieman vapaata liikevaraa. Jos levy olisi akselilla jäykkänä, se ei pääsisi elämään ja jarrupalat koskettaisivat levyä sen vääntyillessä rajattomasti. Löysin sopivat kilkkeet pörtilöistäni, pienen smirgelityöstön jälkeen ja nyt mennään taas, jarrut viileinä. Huomasin myös ilmauksen tärkeyden. Koeajolla huomasin, että jarruvalot paloi, vaikka kahvaan en edes koskenut. Kartanokausteella päätin ilmata jarrun vielä kerran ja se tehosi. Jossakin ketjussa oli suositeltu jarrujen ilmausta niin, että satula on kahvan yläpuolella. Tuo ei minulta onnistu, enkä kokeillutkaan. Mitenkä pujottelet Ockelbon ilmatun järjestelmän suojapeltien sisästä paikoilleen kokonaisena pakettina? Löysin nettikaupasta myös sopivan jarrusatulan korjaussarjan, joka on tarkoitettu kylläkin mopoon. Ja sieltä löytyi myös palat. Yhteishinta ilman postikuluja reilu 20€. Mäntä on 32x13 mm ja tiivistekumi ulkoa 37 mm ja sisästä 32 mm, tietenkin. Kumin korkeus on 2,50 - 2,55 mm. Kivijalkakaupasta kokeilulla ollut 2,70 mm tiiviste ei sopinut satulan sylinterin uraan. Varaokkeli alkaa olla sitä vailla, että valjastan sen pöllikuroman eteen. Noin 10 km:n usean testiajojen jälkeen olen vakuuttunut, että kaikki viat eivät ole hävinneet, vaan ne paljastuvat vasta, kun vaaranrinteestä alkaa kantautumaan sielunvihollisen nimiä, kantavalla, isältä perityllä äänellä ja kirosanavaraston purkauksella. Isälläni oli mittava ja runollinen, jopa musikaalisella äänentoistolla varustettu kirosanavarasto, jota hän käytti, kun vastukset saavuttivat ajomiehen vaikkapa puunajohommissa. Ääni oli niin kantava, että tykkylumet karisivat oksilta ja teeret nousivat hyyvöksistä laajalta alueelta. Poikasena minun piti joskus paeta, kun tiesi tehneensä väärin. Joskus olin saanut etumatkaa riittävästi, mutta usein se jäi liian lyhyeksi. Palaan taas asiaan, jos ketään edes kiinnostaa?
6% öljyä on liikaa mutta 2% kuulostaa omaan korvaan aika vähältä. Teet toki niin kuin parhaaksi koet.
Kiitos huomiosta. Alla leike Ockelbo 6000 huolto-ohjeesta v. 1985. Rotax ilmajäähdytteisissä moottoreissa käytetään 2% seosta. Tuolla seoksella olen ajanut Rotax moottoreilla jo ainakin 20 -30 tuhatta kilometriä, aina 1980 luvulta alkaen. Työelämässä ajoin eläkkeelle jääntiin asti joka talvi 1000 - 3000 km, pääosin umpea. Yksi Rotax leikkasi 1998 heti uutena (alle 200 km mittarissa) kiinni, ajossa. Takuukorjaus paljasti, että pieni muovin kappale oli tukkinut yhden kampikammion reiän ja mäntä leikkasi. Jäähdyttelyn jälkeen pääsin takaisin autolle. Silläkin kelkalla (Forest Fox) ajoin vielä yli 8000 km, kunnes se vaihdettiin 4-tahtiseen Ski Doo Tundraan.
