Kuinka paljon tulee sijoitettua omaan roppaan vuosittain? Minä kun olen jo vähän ikämiesluokkaa, niin täs on viime vuosina joutunut melko paljo alkaa miettiin tätä omaa kroppaakin. Nää nykykelkat hakkaa kyl kropasta kaiken irti, jos ei ole valmistautunut ajamiseen mitenkään. Miul on se hyvä puoli, että nuorempana tuli harrasteltuu urheilua melko aktiivisesti. Mutta sitten vuosien makea elämä pisti vähä roppaa uusiksi. Nyt ollaan sit takas ruodus. Ite tuppaan käymään kolme kertaa viikkoon systemaattisesti salil viikossa. Teen tätä nykyy tossa Vahava Coachingin ohjelmassa treeniä. ( Vertti Harjuniemen hommii). Viime kausi oli ensimmäinen täysi kausi, kun tässä "uudessa kunnossa" pääsin kelkkailemaan. Ja onhan pojat eroa kuin yöllä ja päivällä. Etenkin keskivartalon hallinta on aivan eri tasol mitä aiemmin. Mikä parasta, niin mun hieman vaurioitunut selkä ei enää kipuile, kun tukilihakset alkaa olla tikis. Oon nähnyt näitä tapauksii aiemminki. Mut, viime talvena sattui ruotsis samoille mestoille muutama nuorempi Suomalainen kelkkamies. Pojat oli intoo täynnä ja kelkat käytännös pakkauusii. Oli Boosti pollea ja Turbo Shreddereitä. Nää kaverit jaksoi ajaa vartin kerrallaan ja sit alettiin syödä suklaapatukkaa ja pyyhkii hikee otsalta. Kysyin ihan rehellisesti ja suoraan että eikö oikeesti kunto riitä ajaa näitä vehkeitä. Kyl pojat sit myönsikin, että kädet on ihan makaroonii. Oli melko surullist kateltavaa kun alle kolmikymppiset pojat oli niin surkees kunnos. Ja sit vielä ostetaan heille ylitehokkaita kelkkoi. Varmasti olis hyöki nauttineet kelkkailust paljon enemmän ihan vapareil. Tää kuntoilu on tällä hetkellä iteselle sellainen lopun elämän projekti. Ilman kelkkailuu ei varmaan olis tullu herättyä tähä todellisuuteen. Toisaalta, ilman urheilua tuskin olisin voinut jatkaa kelkkailuu enää kovin montaa vuotta. Mites muilla? Kuinka paljon tulee sijoitettua omaan terveyteen ja sitä kautta kelkkailuun. Itelle nämä pari viimeistä vuottaa ovat olleet täysin elämän mullistaneita, tai sanotaanko kelkkailun mullistaneita. Ei voi kuin suositella ottaan itsee niskasta kiini ja pistää roppaa iskuun, vielä ehtii ennen kautta.
2013 huomasin että nuorempien mukana on vaikea pysyä, tuli hommattua perinteisen sukset ja maastopyörä ja pyöräilytouhu vei kyllä ensin täysin mennessään ja tähän päivään astikin. Kovimmat puupää suharit paineli kovempaa mutta pää märkänä 10-15km kohdalla happea ottamassa, myöhemmin ajelin ohi tankkipaikkojen välin ja odottelin tankilla tai risteyksissä kavereita, jotku oli niin velttoja ajon jälkeen ettei kamppeita saaneet pois päältä, itse saatoin käydä ennen ajoa tai ajon jälkeen 7-13km hiihtämässä päälle, toki täytyy myöntää että se oli sitä aikaa jolloin meni vähän ylikin . Seuraavana päivänä ei tarttenut kysellä samoja tyyppejä mukaan eikä monesti samalle viikollekaan, moni lopetti sen takia kun kroppa "särkyy". Nyt on niskat siinä kunnossa että täytyy kuntouttaa ennen kuin isommin pystyisi ajamaan....
Jaa muitakin Legioonalaisia. Ensimmäinen asia. Vanheneminen on perseestä ja syvältä, ihan suoraan sanottuna. Kolmikymppisenä sitä luuli olevansa kuolematon ja oli ihan sama mitä teki, aina jakso ja paikat kesti. Enää ei. On aivan tosi, että kelkat särkee kropan. Etenkin näillä ajomäärillä mitä itellä tulee vuosittain, alkaa kropan sietokyky olla rajoilla. Ei ole helppoa ei. Tällä hetkellä itellä on hauis osittain poikki. Polvinivel on siinä kunnossa, että seuraava toimenpide on vaihtoleikkaus. Selästä on yks välilevy rappeunu semisti. Niskat siinä kunnossa että pää kääntyy jos kääntyy Mutta periksi ei anneta. Ainoa vaihtoehto itelle, on olla tavallaan kelkkailua edellä. Olen alkanu viime vuosina maksimoimaan kuntoa raakalla tavalla. Teen kovempaa treeniä mitä eläissäni olen tehny. Peruskunto mulla on hyvä. Siitä kiitos sille, että elimmä aktiivistä elämää nuorina / lapsina. + maatalon jatkuva fyysinen työ kehitti kroppaa. Ainoa mitä lapsena en tehny tarpeeksi, oli syönti. Jäin pieneksi, kun kalorit oli aivan käsittämättömällä vajeella koko ajan. Aikanaan kun asuin rovaniemellä ja tein treeniä Urheiluopiston valmentajien kanssa, he painotti niitä lihaksia jota kelkkailussa käytetään. Tämä oli virhe. Kun ne lihakset tuppaa treenautumaan ihan ajaessa. Tästä johtuen mulla on vetävä puoli suhteettoman voimakas vrt työntävä puoli. Tämä siis yläkropassa. Tämä on aiheuttanut ilkeän toispuolisuuden, mikä vetää jumeja kroppaan jne. Nyt treenaan kovaa myös työntävää puolta ja olo on aivan eri tasolla kuin aiemmin. Tuo aloittajan maininta keskiavartalon tukilihaksista on iso juttu myös mulla. Selkäoireet on kyllä kadonneet lähes kokonaan. Syyskuu-syyskuu välisenä aikana tuli 124 salikertaa. Tuntu aluksi pahalle tuo treenaaminen. Mutta kyllä se aikuisten oikeasti palkitti sitten kauden aikana. Toisaalta tämmösellä 45v ukolla on pakkokin treenata, ettei surkastu koko kroppa. Son vaan fysiologinen fakta, että ilman salitreeniä 40+ mies menettää pari prosenttia lihas ja luumassaa per vuosi. Jo pelkästään ylläpito vaatii siis treeniä. Iteltä lähtee kyllä suositus tuolle Legioona treenille. Hyvää perustreeniä jossa on joku tavoite ja pointti. Eikä ole hinnankiroissa. Laitampa vielä muodikkaan saliselfien perään.
Juu kyl annetaa ihan vahva suositus tolle Legioonalle. Hyvää treeniä tämmösille aikamiehille. Yksi mikä miul on nostettava esille on toi hormoonitaso. Minul oli hyvin monenlaisii ongelmii. Nivelkipuja, selkäkipui, pientä alakuloisuutta, väsymystä, energiattomuutta jne. No miult otettiin sitte verikokeita moneen kertaa ja syyhän sit löytyi. Alhainen testotaso. Nää on yleisii vaivoi meillä 40 + miehil. Enkä mä kyl häpee näistä jutella. Päin vastoin, suosittelen kyl jokaista 40+v miestä käymään testeis. Miul kyllä muutti elämän ihan täysin. On energiaa ja virtaa. Vaimo tykkää ja painokin läks laskuun. ( Toki syön ton legioonan mukaan, niin sekin vaikuttaa).
Joo ei pysty kelkkailee ilman jumppaa, +40v täälläkin. Vatsat, selät, lankutukset on hyviä ihan omalla painolla. Ite en tykkää käydä punttisalilla, mut jumpata pitää säännöllisesti, et kestää selkä kunnossa. Jos ei mitään tee, niin surkastuu kokoajan. Pyöräiltyä ja pikkusen lenkkeiltyä tulee kesäisin ja sit talvella höntsäkiekkoo ja kelkkailua. Alkukesä menee aktiivisesti peltohommissa, nii sillon ei riitä virta/aika kuntoilla, mut sit syksymmällä taas paremmin. Enska tuli hommattuun itelle ja pojille kuntopeliks, mut en kerenny oikein sillä vielä tänä kesänä ajaa muuta, kun vähän pelloilla.
Varustelen, viime keväänä ostin uuden ajoasun 2010 vuoden Catin asun tilalle. "Kissa se on ilveskin" periaatteella... Ei tuu näköjään mentyä ajokamojenkaan kanssa viimeisen muodin mukaan.
40 ikävuotta ku kilahti kelloon tuossa joskus vuosia sitten ja enduropyörät oli myyty, hoksasin etteihän tässä enää oikeasti tehdä enää mitään fyysistä. Ostin sillon ekan sähköfillarin ja samalla tiellä yhä. Tosi hyvä peli tämmöselle polvivammaselle tavan pullerolle. Kuormitustasoa pystyy sääteleen jaksamisen mukaan. Suuremmatkin mäet pääsee päälle ilman että puolessa välissä pitää alkaa taluttelemaan. Lenkkien pituudet on 3h kahtapuolen, pääsääntöisesti maastossa. Mikään kehonmuokkaustarkoitus ei itellä ole, vaan jotain fyysistä ja mukavaa hapenkulutus touhua. Talvisin sitten ajellaan läskipyörällä sen mitä kelit antaa myöten. Vuosittain kilometrejä tulee 2000 luokkaa.
^ Tuota pitää testata. Kaverit jotka ajaa kuvaili "light enduroksi". Saisi vielä pyörän kiskomaan kaverina +30km/h. Vieläpä silleen, että napilla 25km/h maantielaillisen asetuksen takaisin. Onkohan tälläinen mahdollista?
Olen kyllä huomannut miten paljon helpompaa on kelkalla ajo kun siihen on hieman valmistautunut. Ajan kyllä yhtä paljon tunteja Enduro pyörällä ja siihen n nähden kelkalla on kyllä "helpompi" ajaa huomattavasti vaikka raskas sekin on sitten kun nostaa vauhtia sellaiseksi että ei kestä rajoituksia katsella enää . Nykyisin tulee ajettua ehkä vähän harvemmin mutta sitten on mukava tuutata 250-350km päivässä niin pääsee vähän ajamisen makuun, selkeimmin parantuneen paruskunnon vaikutuksen olen huomannut palautumisen nopeudessa. Sali harjoittelun aloitin vasta vuosi sitten ja se lähti liikkeelle enemmän leikkauksen kuntoutuksesta kun oikea käsi piti saada toimimaan taas ja voimat takaisin mutta huomasin kyllä sen muutkin vaikutukset ja sitä on tullut taas jatkettua tänä syksynä.
Pari- kolme laatikkoa olutta viikosa , sillä mennään. Ja ajo-kunto tule ajamalla Ja ikää on jo liikaa tähän höykytykseen.
Täällä kun kävin näitä lukemassa niin pitihä sitä eilen vääntää ittensä kunto salille. Eihän siinä menny kun 13vuotta kun viimeksi kävin. No on ainakin palautunu. Nyt on narut kipeenä ja etureisi ja siipi lihakset, tai oletetut lihakset. Jospa se siitä. Järvessä kävin saunasta päin dippaamassa 3 kertaa nyt.
Minäkin kyllä ennen vähän vieroksuin salihommia. Nykyää sitä ei malta odottaa, että pääsee treenaan. Musa täysille kuulokkeisiin ja alkaa vaan liikkuu. Mukavasti kyl tyhjenee pää työasioista ja muusta sonnasta. Siinä kun katselee tiukkoja legginsejä ja koittaa keskittyä treeniin, ei paljoo muuta pyöri mieles Sen verran täs on itellä tää pieni muutos tapoihin vaikuttanut, etten ole vuoteen ollut kipeenä. Otan perus vitamiinit jne joka päivä. Eli 100 D:tä, yks nappi sinkkiä, 1000 C:tä, 3000 Omega 3 ja iltaisin otan magnesium sitraattii. Eli ihan perus settii. Mutta jaksaminen ja vointi on ihan eri tasol kuin aiemmin. Toi kylmäkylpy saattais olla vielä yks askel eteenpäin. Olen tosin ite ajatellut asian niin, että myö altistutaan kylmälle talvisin jo noin tavan takaakin.
Pitää varmaan kohta jotakin salikorttia tai polkupyörää ruveta kattelemaan. Lähinnä sen takia että Ainut kuntoilu itelle ollut tuo kelkkailu mutta ahkerat kelkka suunnittelijat ja lanakuskit on pitäneet huolen ettei se oikein enään kuntoilusta käy. Täytyy sanoa että kyllä nykypäivänä pääsee helpolla tuolla ohjaustangon takana, toki umpishullutuksissa saa hikeä pintaan ihan niin paljon kun pää keksii kaikkea tyhmää
Vaiha kelkkasi oikeaan urheilukelkkaan...eli 4 tahtia ja mielellään 4 sylinteriä. Alkaa kunto kohoaan kun ajelee samaa tahtia kun keveillä lastenkelkoilla (kaikki 2 tahtiset)
Tuo on tosi ettei kuntoilua saa jos reitit on lanattu sileiksi. Oikeastaan aika tylsää hommaa vain pommittaa menemään, vähän kuin tiellä ajaisi. Kylmä tulee. Parasta se on reitillä, kun joutuu vääntää ja kääntää koko aika joka suuntaan hoitamatonta luomua. Käy kuntoilusta ja on mielekästä. Ainoa missä silkobaana on tervetullut, on touring. Sitä ei viitsi patikossa harrastaa, mutta ei se mitään kuntoilua olekaan.
Joo helposti joutuu laittomuuksia ajamaan varsinkin pohjosen reiteillä, jos meinaa saada mielekkyyttä/lämpöä tasasille leveille reiteille. Täällä meillä päin P-Karjalassa on pääosin sen verran syheröisempiä ja kapeempia pätkiä, et max60km riittää yleensä oikein hyvin ja saa hien pintaan. Nyt on kelkkakunto päässy rapistumaan, kun ei oo vielä tullu tehtyä pitempiä n. 200km trippejä, mut nythän alkaa vasta kevättä kohti kelit kohenemaan. Täällä ainakin vaikuttais olevan reitit huippukunnossa.
