Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Keli todellakin on nyt helppo. Mutta älkääpä huoliko. Kyllä se vielä huononeekin, ennenkuin kesä on käsillä. ;D
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Ristus mikä reissu oli kaivattaa tänään.. ;D Meni ylös asti ilman yhtään kiinijäämistä että olis suksista tarvinu repiä mutta peruskallio pölisi ja sukset ei paljon koskenu maahan ;D Kaasu pohjassa vaaran pohjalta päälle asti sai huuattaa ja välillä vauhtia on ja välillä justiin ja justiin matelee eteenpäin Kaiken lisäksi keli oli +1 tänään niin tuntu puutuvanki tuo vekotin.. Onneksi nyt kun pakastuu niin painahtaa ja kovettuu vähän tuo lumi Mukana oli myös forestfoxia ja skandikkia mutta nehän ne vasta kiini oli ;D
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Niin kyllä se 600 riittää tuohon rangeriin. Telanopeudet ei olleet kyllä kovin korkeat mitä ny äkkiseltään kokeilin. Kyllähän bensan ja varsinkin öljyn kulutus kasvaisi jos kone olis 800 e-tec. Niin ja kelit ei ainakaan siellä missä ajelin ole helppoja lappi on laaja alue
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Ruottin kuusikoissa oli semmonen keli ettei etes 163" rmk menny mihinkään. Miten lie wt ois leimunnu pintoja pitkin??
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Tuohon bensan kulutukseen pitää tarttua ja todeta että näillä keleillä, eli mitä raskaampi/haastavampi keli, 800 vie vähemmän kuin 600 ! Tai näin ainakin meidän perheessä. Verrokkeina 800 163" Summit ja 600 3700 Dockeri. Viime reissulla, paljon reittiä, vähän umpisia, kulutukset 23l vs. 27l.
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Nooh... Taasko se alkoi? Siellä ja siellä oli niiiiiiin paha keli, ettei siellä mennyt mikään.. No, ainahan nyt toki jossain on niin kamala keli, jossa ei millään pääse, eikä ainakaan jollain primitiivisellä leveämattoisella. Hassua sinänsä, että kun täällä Taivalkoskella oli toissa viikolla ihan oikeasti TODELLA pehmeät kelit, niin silloinkin noilla leveillä kelkoilla pääsi. Ja kieltämättä se touhu oli jollain tavalla jopa helpompaa, kun vuotsolaisilla muoveilla varustettua möykkyäkään ei tarvinnut paiskomalla paiskoa, vaan sitäkin saattoi kallistella ns. "kielenkärjellä". Ja sitä lunta oli jo silloinkin virallisten mittausten mukaan sen liki metrin.. Totuuden nimissä sitä oli epävirallisissa mittauksissa himpun verran enempi. Kaasulla eteneminen piti kyllä ihan suosiolla unohtaa, mutta niin vain Neliysilläkin piti jo alkaa ajamaan. Mutta kerrankin mahtavaa, että tuota keliä on tälle talvelle siunaantunut ihan urakalla. Kaikista ennakkopeloista huolimatta tästä tuli mukavan luminen talvi.
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Tänään käytiin velipojan kanssa hakemassa vaarin 550 Ranger (-07) pelipaikoille. Sehän oli jostain syystä ajettu keula edellä latoon josta se sitten piti pakitella pois, toki lapio hommia joutui tekemään ja "muutaman" kerran pakittamaan vauhdilla umpiseen että tuli sen verran tilaa että sai käännettyä menosuunnan eteenpäin. Siinä pellolla kurvaillessa huomasin että tuo koppakuoriainen kulki huomattavasti syvemmässä mitä 600 Okkeli eilen kotipihassa mutta meni silti ja vaivattomammin mitä OC. Parireki perään ja velipoika kyytiin, liikkeelle lähtö oli jotenkin "haasteelinen" mutta vauhtiin päästyä ei mitään ongelmaa. Arvatkaa wituttiko kun huomasin että saappaat jäi kotiin. ;D
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Minusta tässä pahinta on et se vammanenkin tajuaa et millon sille vittuillaan mut "suomalainen" poliisi ei tajua etes normi tekstiä.
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Okkelilla näyttää pääsevän oikeinkin hyvin ummella... ;D https://www.youtube.com/watch?v=2oQDh9hnFfc&feature=youtu.be
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Noniin.. Se olis reissu tehty. Kuukauden aikana tuli kolme viikkoa turrattua mitä erilaisimmissa keleissä ja varsin erilaisilla vekottimilla. Kelit vaihtelivat ekan viikon oikeasti pohjattomasta puuterista kantavan välikerroksen kautta kantavaan pintakerrokseen ja ryyniintyneeseen pohjakerrokseen ja lopussa huipentui sohjoontuvaan pintakerrokseen ja kuivan ryynisen välikerroksen päätteeksi kovaan kuorikerrokseen ja sen alla olevaan kosteaan ryyniin.. Eli kaikkea oli tarjolla ja oikeastaan ainoa yhdistävä tekijä oli se, että sitä lunta oli joka tapauksessa ihan riittävästi. Alussa mentiin metrisessä puuterissa ja lopussa taikinoitiin hieman vajaassa metrisessä mäskissä. Kivaa oli ja kyllähän tuolla pääsi, kun vaan ajoi menemään. Huomioita: Leveämattoiset mennä puursivat kun vaan malttoi ajaa. ST600 oli rauhallisessa ja hitaassa ajossa edelleen leveiden kiistaton ykkönen. Hyvänä kakkosena jukersi uusi 600 Commander, joka kärsi lähinnä liian riuskasta alatehosta (kuulunee E-Tecin luonteeseen) ja helposti kuopivasta telasta, sekä jossain määrin lumessa laahaavien etutukivarsien jarruttavasta ominaisuudesta. Lisäksi Commander ei vaan noussut pinnoille niin hyvin, kuin huomattavasti loivemmalla kohtauskulmalla ja pehmeämmällä etupukin setupilla varustettu ST, vaikka Commanderin telastoa löystettiin aika kovastikin. Noh, jos kuskin paikka on etupukin päällä, niin ihmekös tuo edelleenkään on. : Suurin yllättäjä meikäläisen ajeluilla oli V1000 Yeti. Vaikka kyseessä on tankkaamattomana liki 350 kiloa painava möykky, niin sen etenemiskyky oli aivan uskomaton. Sillä tuli työnnettyä paitsi tasamaalla (jossa ei ongelmia ollut), mutta piruuttaan sitä tuli usutettua myös rintuuksiin ja se vain meni. Kaverit kihersivät, että oli aika huima fiilis, kun ensin kuului niinkuin taistelunorsu olisi rynnänyt leiriin ja vasta sitten tuo möhkäle ilmestyi näkyviin. Ei tuon laitteen komentaminen mitään kevyttä jumppaa ollut, mutta hienosti se liikkui, kun jaksoi vääntää. Ja kieltämättä, tuon koneen raaka vetoteho kyllä puolsi paikkansa siinä vaiheessa, kun lumi piti oikeasti saada liikkeelle. Ja vaikkei tehoa olekaan, kuin 80 hepoa, niin vääntöä oli sitäkin enemmän. Kapeampimattoisista uusi Neliysi nousi ylitse muiden. Ero viime vuotiseen Neliysiin on posketon. Ei tuokaan mikään Summitin veroinen orava ole, mutta yleiskäyttöön mitä mainioin vekotin. Ainoa, mikä tuon kelkan ajamista häiritsi, oli E-Tecin ärsyttävä on-off piirre pienillä kierroksilla. Jossain kytkentäkierrosten tuntumassa tuolla laitteella ajaminen vaatii senverran kovaa keskittymistä, että en tykkää. Mutta jahka kaasua antoi vähänkään reilummin, niin olihan se mainio peli. Syvemmässä se silti ui, kuin esimerkiksi ST, mutta teholla, pitkällä matolla ja karkealla lapulla se kompensoi syvässäuimisen vaivan. Ja mikä parasta, tavaratelineelle saattoi helposti köyttää repun kiinni ja tarpeen vaatiessa pystyi selkänojan kiinnittämisen jälkeen ottaa kyytiläisenkin mukaan. Telaston tyyppi ei tokikaan ole matkustajan kuskaukseen varmaan se soveliain, mutta kyllä siinä kyytilaistäkin saattoi kuljettaa. Reitillä Neliysi oli niinikään yllättäjä. Verrattuna mm. viimevuotiseen Freerideen, meno oli paljon vakaampaa, vaikkei Neliysikään mitenkään erityisen leveä kelkka ole.. Tuo oli kuitenkin varustettu sillä kapeimmalla reidevälillä, mikä vissiin on sama, kuin FRssä..Syy kelkan vakaampaan reittikäytökseen löytynee telastosta, joka ei ole suunniteltu keikkumaan puolelta toiselle, vaan kantaa taakkansa isompia nitkumatta. Myös telaston jatkoperä toimi hienosti ja kelkalla saattoi oikeasti vielä peruuttaa, jos tarvetta ilmeni. Mutta olihan hieno reissu. Naamaa naurattaa vielä pitkään
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Käytättekö muuten "vuotsolaisia" noissa kelkoissa? Pahentaako se joillain vehkeillä kyntämistä, jos keula pysyy pinnalla liiaksi. Commanderin tukivarret jarrutti, niin oisko siihen apua nuista. Ainakin pienitehoisissa pinnalla ajettavissa ns. Vanhan liiton vehkeissä suurin apu on nuo leveät suksimuovit, jotka myös nokalta ylemmäs nostettuna auttaa hyvin.
Vs: Millä kelkalla kairaan Part 2 Joo. Osassa STissä on vuotsolaiset muovit keulassa. Se todellakin helpottaa ihan hidasvauhtista kyntämistä. Mutta niinkin pehmeässä puuterissa, kuin silloin ekalla ajoviikolla, ei vuotsolaisistakaan ollut enää apuja missään muussa, kuin korkeintaan ojien ylityksissä. Ja niissäkään ei niinkään leveytensä, vaan korkeamman nokkamuovin ansiosta. Sensijaan laakeasta pohjapanssarista oli selkeä etu. Normi ST on jo toki kaarevine tukivarsineen hyvä, mutta kokopohjan peittävällä panssarilla kelkka oli suorastaan loistava. Commanderissa oli normi sukset (Bladet) ja mielellään siihen ei vuotsolaisia alettu edes laittamaan. Tähän syynä se, että koska Commanderia piti joissain tapauksessa ajaa agressiivisemmin, kuin STtä, sai sukset olla tuollaiset, kuin ne olivat. Ja pahimmillaan vuotsolaiset olisivat voineet kannatella keulaa väärissä tilanteissa, kuten vastaohjauksella tehtävissä käännöksissä. Sitävastoin, olisi ollut aika mielenkiintoista kokeilla, kuinka uusi Comentaja olisi pärjännyt tuolle yhdelle hieman modatummalle työkalulle, jossa on paitsi vuotsolaiset, mutta myös vanhempi telasto ja kokopohjan peittävä panssari. Mutta valitettavasti se versio ei ollut noissa karkeloissa mukana. Sitävastoin, kun lumeen alkoi muodostua tuo toissapäiväisen kantava kuori, jonka alla oli kosteaa lunta, olisi vuotsolaisista ollut jo iso apu. Keula olisi rauhoittunut kummasti. Tonni-Yetissä ei ollut lisämuoveja, joten senkin syystä tuo leveäraiteinen möhkäle oli rinteissä niinkin hallittavissa, että sillä saattoi ajaa paitsi kohtisuoraan, mutta myös viistoon. Siihen tosin asennettiin mountainremmi ja toistatuumanen raiseri, jotka helpottivat ajelua ihan tolkuttomasti.
