Metsästyskortin omaavat kelkkailijat!

Mää aluksi, että ny on kyllä jo pitäny paijan kastua ku 150 kilsaa ja kolomas talavipyyntipäivä Mutta kaikkinesa hieno homma!

 

Jahtikausi loppui tammikuuhun ja pitkä se olikin. Kausi alkoi alkusyksyn laavutulisteluöillä ja loppui kunnon umpihankien tarpomiseen. Miltei kaikki mahdolliset viikonloput tuli käytyä metillä. Pääosin hirvenpyyntiä ja saalista ei käyntimäärään nähden paljoa saanut. Yhtä teertä ammuin ohi ja hirveä pääsin koiranhaukkuun katsomaan kiikarin läpi, mutta ei siitä näkynyt pusikossa kuin jalat ja maha, eikä erottanut kumminpäin se edes oli, joten 50/50 mahdollisuus oli liian vähän. Se hirvi meni, mutta ampumatta jättämistä ei tarvi katua niin paljoa kuin huonoa laukausta väärään kohtaan.

Kauden ainoa onnistuminen tuli vasta latvametsosta ja palkitsi kyllä kaikki syksyn metsästelyt. Onneksi hirvenpyynti ei ole yhden miehen tekemisistä kiinni ja luomulihaa pääsee nauttimaan. Pippurijuusto-kermapata uunista ja sitten ei tarvi kuin ähkyssä viettää rauhallista sunnuntaita.

 

Elokuun 21 antoi komian salolampien asukin.

 

Kävellessä karkonnut ukkometto löytyi puolen kilometrin etsimisen jälkeen latvasta. Pelkällä kiväärillä pyytäminen haastaa, mutta parhaimmillaan antaa hienoja hetkiä.

 

Hyvät kelit hiihdellä...

 

Kuivat ja komiat kelit ollut pyytää...
Teeriä on näkynyt hyvin, mutta iso musta teetättää tuttuun tapaan.

 

Kelkkakausi vasta alkamassa kunnolla, mutta metsästyskausi loppui nyt kuun vaihteeseen. Metillä tuli käytyä kohtuu paljon ja vietettyä myös öitä. Ei sen hienompaa kuin istua mörönpimeää kuulasta syysiltaa pikkusen liian isoilla tulilla.
Kaminateltalla pääsee tässä harrastuksessa asumaan pelipaikoille ja sitä tulee jatkossakin käytettyä.
Välineitä tuli päivitettyä ja harjoiteltu tälle syksyä myös ampumista innokkaammin kuin aiemmin. Uusi tähtäinkiikari ja etäisyysmittari oli kannattavia hankintoja. Ammuin kiikarille kohdistukset 100m ja siitä 50m välein 300m asti. 200m osuu vielä omilla taidoilla aivan luotettavasti, mutta siitä pidemmälle kannattaa käyttää jo enemmän harkintaa. Kaikki kauden riistalaukaukset onnistui ja metso + 4 teertä hoitui puhtaasti.

Hirviä en saanut ristikkoon koko syksynä, mutta pyynnin jo loputtua lintuja hiihtäessä olisi ollut parikin paikkaa. Aivan kuin tietäisivät niiden pyynnin päättyneen ja vaaran olevan ohi. Onneksi se on joukkuelaji ja lihanjakoon pääsi, kun on vain mukana menossa.

Teeren kuvastus oli tälle kaudelle uusi harrastemuoto, mutta vaikka se mukavaa puuhaa onkin, niin kuvista ei kiinnostunut kuin kanahaukka. Jotain vissiin kuitenkin tehty oikein, kun haukka haksahti saaliistaan ja meinasi upottaa kyntensä samettilintuun. Tätäkin tulee harrastettua jatkossa enemmän, kun korvessa aamuisin herää pyyntipäivään, niin tuolla hommalla kahvia hörppiessä on hyvä aloittaa päivä.