MK-kilpaileminen on gladiaattorimaista moottoriurheilua jonka tekee jännittäväksi muuttuvat rataolosuhteet ja nopeatempoisuus. Varkauden ja Kerimaan kisoilla ei ollut juurikaan yhteistä radan tai kilpailun lopputuloksen osalta. Useimmat kilpailujen järjestäjäkerhot ovat laskeskelleet että jos jokainen talkoolainen antaisi 50e kerholle,niin tuotto olisi parempi kuin kisa? Talkooväki kuluttaa tuon 50e jo pelkästään omiin talkoomatkoihin....joten se rahan keruusta. Kilpailu lopetetaan ainoastaan pikaisista turvallisuussyistä(ks.SML urh.sään.kohta 50.5), kerimaan kisassa ei ollut missään vaiheessa turvallisuus uhkaa. Turvallista kelkkailua.
Olen täysin samaa mieltä. Kerimaassa oli rata vielä kohtuu hyvässä kunnossa kivien ja kantojen osalta viimeselläkin kierroksella. Mutta kun Varkauden radalla oli jo ennen kisojen alkua parikymmentä kiveä näkyvissä Miksei sitä rataa voi käydä syksyllä läpi vaikka kaivurin kanssa, ja peitellä pahimmat paikat sieltä piiloon? ???
Pakko vielä palata aiheeseen. Omakohtaisia kokemuksia on jo 90-luvun sprinteistä. Silloin ei paljon muualla sprinttejä ajettu kuin pohjanmaalla. Kuten tunnettua siellä ei kovin tuota lunta ole. Osanottajia oli sama määrä kuin nykyäänkin. Se oli hyvä että järjestäjien puolesta oli panostettu ratoihin, oli lunta ajettu radalle, tampattu se hyvin, yleensä tehty mutkiin spooreja. Valmisteluja tehty pitkään vaikka silloin ei mistään mestaruuksista ajettu, toki Pohjanmaa-cup alkoi myöhemmin, sitten näitten kisojen yhdistelynä. Silloinkin ajetettin jo tehokkailla peleillä mitkä kulki lujaa (itse ajoin mm. 700cm3). Tärkeää on tässä se että silloin ajettiin turvallisesti, vaikka rata kului puhki ja tuli liukasta, silti radoilla oli ns. turva-alueet. En muista muita kuin yhden tapauksen jossa kuski joutui sairaalaan. Näitä onnettomuuksia on alkanut tulla nyt viime aikoina liian paljon. Eli joku mättää ja LUJAA ratojen teossa. Tänä päivänä lähimpänä turvallisesta sprint-radasta on joka vuosi Rovaniemellä järjestettävästä kisasta huhtikuun alussa, crossien yhteydessä.
