Heikoin lenkki tuossa yhdistelmässä on ohjaustangon ja penkin välissä. Jos kypärän sisällä liikkuu muutakin kun ajatus vauhdista ja vaarallisista tilanteista niin varsin kannatettava ajatus alkaa hommaan kummi- tai omalle pojalle kelkka. Mutta niin pojan kun kelkan ostajan täytyy tajuta se että kelkka ei ole lelu ja siinä on jotkuinkin 1 hv/2 kg, se kulkee kevyestikkin 150 km/h ja sillä on tarkotus ajaa mastossa hyvinkin järeitä tukkipuita västellen. Omat pojat, jotka nyt ovat laillisessa iässä ovat aloittaneet kelkkailun 5 - 7 vuotiaina, mutta pitkään palikka kaasukahvan alla ja ei niin sporttisella vehkeellä eli heidän on ollut pakko opetelle kelkella ajamisen pelisäännöt ja kelkan käsittely ennen kun ovat saaneet vapaat kädet ja vauhdikkaammat vehkeet alleen. Hyvä ja kannatettava harrastus jos hulluttelu ei ole itse tarkoitus. Polarikset nuorten miesten kelkkoina ovat ainakin meillä toimineet hyvin, ei just tuo malli mutta muut....
Ehkä kannattis joku 90 luvun kelekka?Poika oppis rassaamaanki samalla niitä, sitten keräis ajokokemusta itelle sitten kun sitä kokemusta on niin ompa mukava hypätä uuempaa kelekkaa.Itekkin ajelin vanhemmalla kelekalla nuoruueessa sitä sai rassata ja värkätä!Mutta sitten oli ajokokemusta ja tiesi mitä tehä niin saipahan uuempaa kelekkaa ja äkäsempää alle Mutta vanhemmilla kelekoilla kun alkaa ajamaan niin sitten osaa pyörittää uuempaakin.
Mitään loppuunajettua, esim. 90 luvun ritsaa ko. pojalle ei tule. Sen isä ei ymmärrä kelkoista juurikaan mitään, eikä kyllä yrittäjänä ehtisikään niiden kanssa värkkäämään. Silloin kun ehtivät tämän harrastuksen pariin tuonne 30km päähän mökille, niin silloin pelin pitää olla kunnossa. Poika osaa sentään vaihtaa tulpan, jos tarvis. Kaikki siitä eteenpäin jäisi todennäköisesti mun laitettavaksi. Ja minä aion kelkkailla viikonloput, enkä korjata toisten vehkeitä. Toki jos se "kunnollinenkin" kelkka hajoaa, niin kummisetänä teen kaikkeni, että poika pääsee takaisin harrastaan mahdollisimman pian. Onneksi ei ole ns. reikäpää tyyppiä, eli on kyllä riittävän varovainen opettelemaan lajia, ja ottaa neuvoista opikseen saman tien. Itse tuli -70 luvun loppupuolella ja -80 luvulla opeteltua kelkkailu ns. kantapään kautta, niin nyt muistaa kyllä kertoa ne omat virheet...
Noniin sittenhän siinä ei mitään edit.Niin onhan se ehkä parempi että on hiukan uuempaa kelekkaa,onne vähän turvallisempiakin.
