Älähän ny ;D Hyvä vehje se 5900 on, ainaki siinä käytössä mihin on tarkotettukin. Pientä säätöä sillon tällön. Pitää mielen virkeänä ja aistit valppaina! ( ja naaman noessa )
ei sitä oo tarkotettukaan patikon paukutukseen saa nähä kuinka hyvin ens talvena pysyy kakspuokin alusta kasassa :
Ei ole koskaan hajonnu mehtää mutta jäille ja pelloille.1995 600 xcr riksuntien varteen telastosärki,kaveri pelasti pakulla.1998 kemijoki lynestä suli oikea kampiakselin laakeri,kaveri pelasti.ei muutakun pura ja kokoa ja menoksi.sen jälkeen kolmonen"Mari" on hoitanut pelastettavan virkaa milloin järven pohjasta milloin järven jäältä.kiitos lahdenpelastus laitoksen sukeltajille lynen kalastamisesta messilän rannasta.NIIN JA MESSILÄN KUNKUSSA EKASSSA HYPYSSÄ KELKKA MYKKYRÄÄN
itellä kävi niin reippaan 10km päässä kotoa että meni variaattorinremmi ja ei ollut vararemmiä ;D niin kaverihan se sitte yamahalla mut sieltä hinas
Kerran ajoin 5900 Lynen tuiskulumen peittämään kanjoniin. Keulaa myöten veen alle. Ei puhettakaan että pois. Takasi piti kontata kö höttölumi ei kestäny kävellä. Märkä turkishaalari päällä. Itku meinas tulla ja alaroppa mustelmilla tärskystä. Noh perille pääsin kuiteski. Lyne haettiin apujoukkojen kans pois samanlaisella vehkeellä. Sillon ei ollu kännyköitä.
Vuosia sitten sattui eräs tapaus kun itellä ajokkina oli vielä isäukon 5900:nen. Serkkupojan kans lähdettiin sunnuntai ajelulle kahdella kelkalla, minä viisysillä ja serkku kiilakoppa sks:llä. Serkku oli just pollen saanu remontista, oli uutta mattoa. vetaria ja laakeria ja vauhti oli sen mukaista. Toista sataa kilsaa ajettiin yhten suuntaan ja käytiin yhdessä majatalossa kahvilla ja käännyttiin kotia päin. Kari kymmentä kilsaa oltiin tultu kun vaihdettiin kelkkoja ja minä pääsin pollen puikkoihin. Reitti oli melko nopeeta pätkää, välillä muutama kunnon nyppy ja yhdestä nypystä alas tullessa kuului pollen kopan alta hirvee pamaus ja veto loppu. Ei muuta kun polle köyden jatkoksi ja jatkettin matkaa. seuraavalla huoltsikalla pysähdyttiin ja lainattiin työkaluja että saatiin ketjukoppa auki. Ketju oli ehyt??? No jatkettiin vielä hinausta kunnes 10 kilsaa ennen kotia pollen matto meni täysin jumiin ja meno hyytyi. Onneks oltiin lähellä tietä niin sen sai siitä helposti kärryyn. Lopullinen vika oli vetoakselissa joka oli ketjukotelon takaa poikki ja akseli kesti peräti 200 kilsaa.
Aina on sattunut ystävällinen kanssakelkkailija olemaan paikalla silloin, kun hätä on suurin. Milloin on kaivettu kelkkaa ojan pohjalta ja milloin on heiluteltu hinausköyttä ohiajaville. Koskaan en ole ilman apua jäänyt. Kiitos ja kummarrus kaikkille auttaneille, itse olen auttanut ja yritän jatkossa auttaa kanssakulkijaa aina kaikin mahdollisin keinoin.
"Aina on sattunut ystävällinen kanssakelkkailija olemaan paikalla silloin, kun hätä on suurin." Pitää paikkansa, kiitoksia sille ketä jelppas meikäläisen pienestä pinteestä pois viime kevättalvella. Suksi jäi väärälle puolen puuta sillon.. Serkkupoika veti seuraavana viikonloppuna ravelynksillä pois reitin varresta ku etupukki män kolmeen osaan ja tela herkes pyörimästä. Samassa tilanteessa ite kyllä autan varmasti kanssa, jos vaan vähäkään pystyn.
Eipä ole onneksi kelkka vielä niin levinny ettei ois saanu metässä korjattua (eikä ajajakaan). Penkin alla tuleeki sitten kuletettua kaiken näköstä osaa ja työkalua.
Pari vuotta sitten inarilla jooutu kävelemään lähemmäs 7 kilsaa että pääs möksälle. Kelkasta etupukki ja iskari poikki ja puhelin tietty mökill
Viime talvena ajaessa, katkes siinä Harjulammen jälkeen alatukivarsi. Tästä tietenki seuras se että pitkittäis tukivarsi vääntyi, ja suksi ihanasti kallelleen. Siinä hetken pähkäiltyäni ajattelin soittaa puhelimella, ja kappas kummaa, akku loppunut.. Pähkäilyhän jatkui ja no ei siitä tilanteesta oikein eteenpäin päässyt. Onneksi kohdalle sattui ystävällinen kelkkamies, joka vielä puhelimensa lainaamisen lisäksi, antoi kyydin Eurosparin pihalle, josta minut vielä autolla vietiin kotiin asti. Tämä pelasti minut kyllä toden totta Mahtavaa toimintaa, Jos tunnistit itsesi, suuri kiitos sinulle!
pari kertaa on reitille jättänny, sit vaan känny kouraan ja soittelee et kuka tuloo hakee ja molemmilla kerroilla joku on löytynnä hinausapua antamaan
