Noniin, vika löyty. Lamppu rikki ja takavalon poltin tippunut paikaltaan. Oli mukava pörisyttää kelkkaa peräkärrissä kun sateli VETTÄ
Winha luettelo päivitetty, nyt mukana 1972 mallisto sekä pari uutta vanhempaa kuvaa www.teolehtimaki.fi
Tuli tartuttua tilaisuuteen ja olis tulossa talliin Winha 31 vm -71. Tarkotus olis entisöidä sunnuntaikelkaksi. Jos on kuvia tai muuta tietoa, niin kaikki kiinnostaa. Esim alkuperänen väri pitäs saada selville. Ja kaikki jarruihin liittyvät osat olis hakusessa.
Taitaa olla harvinainen kampe. Miten lie esim Winha 30:senn tai 32:sen jarrusydeemit sopii ? Niissä taitaa olla se variaattorijarru.. ? Suora lainaus vuoden -70 testista: "Variaattorijarru osoittautui vaarallisen kelvottomaksi tiellä ajettaessa, ja jarruhanikan metalliaine oli niin pehmeää, että se repesi ja vaijeri irtosi jarrutuskokeissa."
Toivotaan, että jarruosat löytyy jostain. Tekniikan Maailman arkistosta löytyi artikkeli lehdestä 7/1970 tuosta kelkasta. Skannatun version tilasin, mutta pari viikkoa menee että saa... Tässäpä pari fotoa
Terveppä Terve,Winhakkeiden winhake se on tämäkin Kaveri lahjoitti,tyrkytti itseasiassa jo yli vuosi sitten ekan kerran mutten silloin ottanut suojiini kun meni tallipaikka muuton vuoksi. Reilu pari viikkoa sitten pelastin kyytiini,räystään alta värjöttelemästä,tämän pulskan pojan,mulkosilmäsammakon.Jokin siinä vain hiveli silmää,.liekö hassut lamput vai kaikkialta paistava ruoste ja paksu kerros havunneulasia ym ötiäisiä. Vasen sivakka ja vähäsen takahelmaakin oli jo hapertunut kun vesi oli valunut katolta sille kohtaa ja kostea maa muhinut ympärivuoden,varjossa auringolta toisaalta muuten hyväksi. Liekö tämä sitten se kaverin tarjoaman kesäduunin "lomakorvaus",joka jäi palkasta pois enkä ole kyllä pahemmin kaipaillutkaan kun liksa oli muuten hjuva No kuitenkin,kaikkien taistelujen kautta moottori on nyt täysin läpikäyty vaikka varsinainen vika käynnistymättömyyteen oli varsin pieni ja paljastui vasta viimeisenä. Tarkoitus ei varmaan ole entisöidä kelkkaa vaan korjata/huoltaa tekniikka suht luotettavaksi.Ajan patina saa mielestäni näkyä,kuten kaikissa muissakin wanhoissa masiinoissani.Nyt on vartsun lautaset "sisäänajossa" vanhalla paskalla hihnalla,eli ruosteita en malttanut kovin paljon hinkata.Laitan leveämmän remmin vasta tuonnempana,Maton laakerit rasvasin jo alustavasti Mobilin grafiittimössöllä.Suksia pitäis vähän entrata eli kiskotusta lisätä pohjiin kun tuon kääntyminen on jo uutenakin heikkoa vaikka TM 1970 kelkkatesti muuta väittää.(että ihan yliohjautuva driftingkelkka-kun oliskin Käynnistintä ei ole,vain varavetonaru.Ja kone on nyt melko tiukassa iskussa ja muutenkin sisäänajosäädöillä vielä niin saa pitää melko huolella narusta ettei vie kättä mennessään. Sähköstartti on myös hävitetty,vain akunkaapelit+nappi jäljellä.Jompikumpi tai molemmat olis nyt hakusessa,startti mielellään Bosch. Muutama foto liitteeksi,koko kelkasta ei ole vielä kuvia.Ajeltu sillä toki jo on,kotipihassa oma "crossirata" ja pelloilla kävimmä laskiaisajelulla tietty.Kun valotkin alkoi toimia aivan itsestään kun liittimen lykkäsin paikoilleen! Muuten melko kapeasta paikasta tuo menee ja vielä kun ajelin polkua pihalla niin parhaiten näki eteensä ohtalampulla ja ilman tuota pulskaa sammakkokoppaa.Ei sitten vielä lähtennä pihakeinu taikka tukéista tehty pöytä-penkki eikä muutakaan pientä suksien mukaan vaikka likeltä liippas.Yhen ainoan kerran törmäsin omaan autoon mutta onneksi eturenkaaseen ja Winhan puskurikosketuksella.Taitaa olla melko puskeva nuilla suksilla eikä oikein vielä arvaa kaasuakaan antaa että ohjais matolla kun on se sisäänajo päällä.Pellollakin niin kiikkerä että enimmäkseen vartalolla pitää ohjata ettei kaadu koko pulkka.
Tännehän on ilmestynyt tyylikkäitä pelejä sitten viimenäkemän! Sellainen pikku pähkinä olisi, että tietääkö kukaan missä laitteissa on käytetty samaa variaattoria kuin 530:ssa? Halkesi pelkkä vaihdelaatikon puoleinen lautanen, joten pelkästään sekin riittäisi. Soittokierrosta purkaamoille en ole vielä tehnyt, koska voisi tärpätä helpommin jos osaisi kysyä muista malleista myös. Winha on vuosimallia -80 tai -81..
Moro,Ikää en tarkalleen tiedä.TeoLehtimäen Winhojen kuvagalleriasta yritin aikoinaan päätellä että noin 1970 vois olla..aivan samasta mallista en ole löytänyt googlettamalla mitään tietoja.Sitäkään en tiedä mitä tuo S tarkoittaa-olisko Sport alustalla vai mitä Numero 31 on varmaankin että 1-pyttyinen kone.32 lienee 2-pyttyinen? Ja 3 meinaa 380 leveää mattoa? Ainoa varma merkintä on kaasarissa 1969,Ohio,Toledon tehdas. Kyllähän se eilenkin iltana aika sporttisesti tuntui kulkevan "crossiradalla" jonka tein tontille.Sisältää sen verran kapeita kohtia että nykykelkoilla ei olisi mitään jakoa,suksista jäisi kiinni ;D Aika kätsysti muuten suunniteltu tuo runko-sain kaadettua sen jäisessä kurvissa mutta eihän siinä ollut mitään hätää kun se vaan liukui nuiden sivuputkien ja astinlaudan takaosan varassa ja sain aika vikkelästi jalalla polkastua kelkaan uudelleen pystyyn ja eikun menox.Kyllä ne tälläkin tavalla ruosteet irtoaapi kaiteista-niitä välttämäti tarvii mihinkään kromaamoille kiikutella ;D Melko kaltevassakin kulmassa vielä kulkee polvi maata viistäen vaikka tän ajo-ominaisuuksia ei liene kovin moni ylistänyt Hyvähän se on sanoa kun ei ole paremmastakaan tietoa-en ole nimittäin ajanut kelkkaa tähän ikään mennessä(47v) kuin kerran aiemmin elämässäni,armeijassa.Merkkiä en millään enää muista mutta kaipa se niitä "Valtion virallisia" kelkkamerkkejä on ollut.Piti vetää puhelinkaapeleita muka kela selässä.Siinä olis mennyt niin monta tuntia että minä päätin iltahämärissä vähän lainata päällystön käytössä ollutta kelkkaa ja rustasin sitten kaapelikelan kelkan takaritsaan kiinni.Siitähän se naru juoksi mukavasti hangelle ja seuraavana aamuna saatiin oikein kunniamaininta kun yhteydet oltiin rakennettu ennätysajassa.Oltiin silloin pienellä ryhmällä avustamassa sotakorkeakoulun harjoituksia jossain hevn kuusessa ja todella kaukana omalta kasarmilta,saati kotoa.Keikka meni niin hyvin että kipaisin omalle ryhmälle vielä muutamat keput kyläkaupasta palkkioksi,vaikka minunhan se idea olikin.Näin voitiin ottaa loppuilta lungisti luimuillen eikä kenenkään tarvinnut hikoilla metrisessä umpihangessa yömyöhään Sellainenkin muistikuva vielä mielessä hämärtääpi että saatoinpa hyvinkin jossain vaiheessa iltaa mukkeloija sen kelkan nurin ja siitäpä aiheutuikin sitten hieman toimenpiteitä että sai sen takaisin ruotuun.Oli vielä sellainen talvi että luntakin ja pakkasta oli kuin ennenvanhaan,siis alempanakin kuin lapissa. Tälläänpäs tuohon loppuun aamulla napatun kuvan Winhakkeesta,yöllisen levon jäljiltä n. 13 asteen pakkaslukemissa. Muuten mikäs malli tuo Winhasi onkaan? Sekin on taas melko eri näköinen kuin olen muista kuvista seitenkymppistä nähnyt..joku muukin taisi kerran todeta että Winhojen numeroista,vuosimalleista ja lamppujen määrästä ei aina ota selvää.Kun oli puhetta siitä että eka numero viittaisi maton leveyteen.Tämä heppu oli myymässä 380 leveällä matolla olevaa Winhaa jonka tyyppi kuitenkin oli 52.Eli olis pitänyt olla kaiketi 500 matto alla...? Tästähän se sitten taas ensikerralla lähtee,taitais olla seuraavaksi metsäreissun paikka.Kävis ilmi ne umpihanki-ominaisuudet.Olen tyypännyt vasta pellolla,tiellä ja spoorissa. "Sampo Testaa 2009" Ps.Taisin olla niin tohkeissani omasta pailakasta että huomasin vasta luettuani uudelleen,että juurihan laitoit palstalle kuvan tyyppikilvestä.Sama kelkka siis,lukuunottamatta S:ää. Mikä kone sulla on siinä,Kohler vai Sassi? Mulla on tuossa MAG. Tää on vähän tällästä kun olis kiire palkkatöihin ja uunien lämpiämistä kuitenkin joutuu toisinaan aamulla odottelemaan...Kelkat vaan kukkuu mielessä
Vastailempa "Zmpyn" puolesta kun ko. vanhus majailee vielä hetken minun tallissa ennen siirtoa napapiirille entisöitäväksi.. Kone on Mac, kaasari näyttää olevan Tillotson, liekkö orkkis vai vaihdettu, ei tietoa. Vuosimallia epäilen -71 koska sarjanumero alkaa 71xxx, voi olla että olen väärässä.
Yllättävän paljon erilaisilta näyttävät ulkoisesti nämä "meän pailakat",vaikka ikäeroa vain about vuosi.Muistaakseni ainakin suksen tyyppiä vaihdettiin juuri 1971,koppakin näköjään erilainen ja kaatumaraudat sekä takapään muotoilu. Kone kaasareineen vaikuttais olevan samaa sorttia.Tuota MAGia on sitten vielä kahta eri versiota,siis teholtaan aika iso ero.En tiedä miten on toteutettu mutta arvelisin käytetyn mm. erilaista sylinterinkantta.Omassani on mielestäni melko syvä palotila,joten se voi olla se matalapuristeisempi malli..Toista en ole koskaan nähnyt mutta veikkaisin siinä olevan puolipallo eli "hemi"-kansi. Jos tarvii konetta aukaista,ja tulee ropleemia niin minulta ainakin voi nyt hyvin kysellä kun on vielä muistissa Tosin siinä ei ole mitään kovin erikoista osaamista vaativaa jos vaan on koneita ennestään rakennellut,sekä on käytettävissä ulosvetotapit laakereita varten.Mulla teki tiukkaa ainoastaan variaattorin akselin irtiveto kampuralta kun en tiennyt kikka kolmosta heti alkuun. Yks moottorikoneistajatuttu kehui MAGin koneita vahvoiksi&pitkäikäisiksi.Enkä yhtään ihmettele kun näki miten se on rakennettu...Ja äänet on koneessa varsin miehekkäät silloin kun se on uuttavastaavassa iskussa 8)
Ainakin yhteneväisyys on mitä ilmeisin Siis ulkonäössä päällisin puolin. Sitä en ymmärrä miksi MAGia on käytetty nimenomaan vanhemmissa kelkoissa,Kohleria sen jälkeen.. Enkä myöskään tiedä mihin perustuvat ne Kohlereiden surulliset tapaukset,onko tosiaan kone ollut susi jo syntyessään vai käyttäjissä vikaa? Jos kyse on esim männän kulumisesta,syyhyn voi olla kaksi mahdollisuutta..Ei esim kannata juuri säädellä korkeakäyntisuutinta yhtään liian pienelle vaikka kuullostaisikin siltä että nyt kone käy paremmin Siinä ne männät sitten tärviintyy. Vai oliko niissä sitten ihan persiillään kiertokangen kulmat ja sitä kautta männät kului? Siis mitään en tiedä mutta jossain olen nähnyt vilaukselta mainintaa "männänsyöjistä".
Mulla on ladossa -72 Winha 54 (alkuperäisellä jatkolla), ollut muistaakseni vuodesta 73 asti isäni omistuksessa. Jostain syystä ensimmäiset kelkkailut ajettu tuolla. Moottori oli alunperin 2-syl. MAG, oliskohan ollut 24 hv. Vuonna 76 tai 77 kone vaihtui toistuvien remonttien jälkeen (toisesta sylinteristä hävisi kipinät kerran toisensa jälkeen) Sachs 440:een 35hv. Kuulemma tuntui Winha lentokoneelta tuon päivityksen jälkeen... "Tehoputki" asennettiin samoihin aikoihin, oliskohan ollut 100A:n vaimennin. Eikä puhuttu paisareista tuohon aikaan. Eikä ollut iskareistakaan puhetta tuolloin. Sitten kelkkaan laitettiin 55:n suunnanvaihtaja joskus -80 nurkilla (vaati pientä muutosta "alakuomuun", joka oli toki kunnon peltiä tuohon aikaan). Rälläkällä ja migillä tapahtui tuninki tuohon aikaan. Myöhemmin toistuvien telarikkojen seurauksena vaihdettiin alle Piippo-plastin muovitela. Syynä telaongelmiin oli ainakin osittain pakki; suksen kannat osuivat toisinaan pakittaessa telan reunoihin. Tuossa alkuperäisessä Nokian valmistamassa kumitelassa jatko oli liitetty rautaisella "remminjatkolla", jossa kynnet menivät matosta melkein läpi puolelta ja toiselta. Nämä liitospalat repeilivät irti käytössä. Kuomu on myös vaihdettu joskus uudemman (olisko -75) 54:n kuomuun, joka ei ole ihan tiivis alakuomuun nähden. Hätäkatkaisija piti asentaa silloin joskus, kun minun piti päästä ihan itse kelkkailemaan ilman valvontaa. Winhalla oli näet paha tapa jäädyttää kaasuvaijeri, jolloin se luonnollisesti hirtti kiinni. Kelkka on muuten ns. pientä laittoa vaille ajokunnossa (bensat ja bensaletkut uusiksi), pari talvea sitten kävin viimeksi ajelemassa muutaman mutkan. Lisääkin tuninkia on tehty; ajovalon virkaa hoitaa nyt Hellan lisäkaukovalo, penkin alle on tehty noin 10cm korkuinen tavarakotelo ja alkuperäistä tavaratelinettä on suurennettu. Tavaralokero penkin takaa on hävinnyt vuosien saatossa. Vanhoja valokuvia on reilusti vanhoissa albumeissa, pitää vissin etsiskellä ja skannata tänne muutama. Ei taida ilman kuvia olla uskottavia tarinat vedetyistä puukuormista.
Olis kyllä kiva nähdä muutama kuva pailakastasi,joten jäämme odottelemaan Ja toisaalta minua kiinnostaa tietää tuon Winhakkeen vetokyvyt,itsekin kaadoin eilen joukon puita ja jossain vaiheessa olis muutakin "hinauskeikkaa" Winhalle tiedossa. Vaihdoin vihdoin eilen normaalilevyisen vetohihnan,kun ajelin ruostuneita kiekkoja "sisään" vanhalla remmillä missä ei ollut kaikkia hampaitakaan.Kaasuläppä ei vielä aukea täysin johtuen kumilankavirityksistä ja tilapäisestä kaasuvaijerin kiinnityksestä,mutta eipä ole kiirettäkään kun kone saa vielä jonkun tunnin sisäänajautua.Kuitenkin yllätyin hieman kelkan nopeudesta,kuvittelin sen jäävän johonkin 50 nurkille.Yleensä muistaisin että n. 60 mulla irtoaa vedet silmistä ajopeleillä jos ei käytä ajolaseja.Ja mitä vähän vertailin muihin ajoneuvoihin millä on testattu tuota meidän kylän omaa varttimailia tuossa lakeuksien peltotiellä,niin arvioisin karkeasti että saattas tuolla joku 80 irrota täyskaasulla nyt kun remmi kuitenkin nousee helposti aivan ylös 2 vartsussa.Koneen puoleista akselia en nähnyt kytätä kun siinä on se muovinen suojakoppa päällä nyt.Mutta täysiä kierroksia en ole koneelle tietenkään vielä raaskinut antaa,antaa männänrenkaiden vielä hakea rauhassa sijaansa. Sitä kans ihmettelin että näinkö helpolla tässä pääsi ettei mitään säätöjä ole vielä tarvinnut tehdä,ei variaattoriin eikä oikeastaan kaasariinkaan perusasetusten jälkeen.No tyhjäkäyntisuuttimen toki hienosäädin lopulta eilen,siis korvakuulolta niin laihalle kuin laki sallii.(eli siitä laihemman pään parhaasta käynnistä hitusen rikkaammalle). Tulppakin on pykälää normia kylmempi(sopiva lähes jatkuvaan kovaan ajoon) kun ei kaupassa muuta ollut.Se ei taas oikein passaa minusta tällaiseen veteraanivehkeeseen kun sillä olis mukava ajella välillä ihan hissukseenkin,ja siinä se tulppa näköjään alkaa stumpata aika pian.Aukeaa kyllä kun välillä antaa reilumpaa kyytiä.En usko että vika on kaasarissa tai muussakaan kun kaikki on melko tarkkaan kasattu. Muutenhan tuossa MAGissa on kuulemma tyyppivikana männänlaen syöpyminen(lievä sulaminen) tulpan alta..Näin kertoi koneistaja jolta sain männänrenkaat.Sitä en tiedä esiintyykö korkea-vai matalapuristeisissa malleissa,vai molemmissa.. En tiedä mutta voihan olla että kaasarin väärä säätö,väärä tulppa syynä-tai sitten se todellakin on tyyppivika ;D Jossain vaiheessa pitäisi entistää joko käytetyllä ehjällä osalla tai sitten omatekoisella vasen telamaton kiristinpukki.Sekin on melko haperoksi päässyt kun oli siellä räystään alla poloinen.Oikea puoli on täysin ehjä.Vasuria piti jo paikata paksulla pellinpalasella ettei ihan retkahda kokonaan töyssyissä.Telamaton kääntöpyöräthän ovat laakeroituna vipuvarren päässä joka on akseloitu/jousitettu pukkiin,ja se on pultein kiinni kelkan runkopellissä. Oikeista nimistä en tiedä mutta mahdolliset vinkit varaosasta kiinnostaa
Noniinno..nyt se on sitten ajokiellossa koko pailakka.Tai krossia sillä ei ainakaan saa ajaa Kuvasta ei paljon selviä mutta helmapellistä ei ole jäljellä oikein mitään,ja peltikulma jonka ruuvasin aiemmin tilapäistueksi,kesti sentään onneksi testiajot.No..ehkä hiukan repesi lisää kun toi mun "rata" kiertää yhdessä kohtaa tukeista tehdyn istuin-pöytäryhmän päältä.Siihen oli vaan pakko kasata paljon lunta päälle kun ei sitä voinu mihinkään siirtääkään ja justiin siitä piti kelkalla päästä läpi,ainoo rako ison kuusen ja naapurin aidan välissä.Tietenkin ne lumet siitä pikkuhiljaa varisi pois ja kelkka saattoi vähän kopasta puuta mennessään.Ajattelinkin kyllä Winhalla hinata koko höskän jonnekin muualle kesäksi mutta sopiva paikka vielä harkinnassa. Mulla kun on kotona vain muuntaja niin sillä ei paljon ohutpeltejä hitsailla..Yritän tänään iltapäivällä saada vaimokkeen kuskaamaan Migin Porvoosta missä mulla on tallipaikka käytössä,siellä on millin ja kolmen millin peltiäkin valmiina.Eiköhän niistä nuo uudet osat pian synny. Kiristimen pultit oli siinä hapessa että ne oli vaan katkomalla avattava,ja jousenkiinnityspultti oli jumahtanut pitkän puslan sisälle joten se lähti poraamalla pusla auki 7,5 mm terällä.Kas kummaa terä osui lähes keskelle vanhaa pulttia vaikka porattavaa oli liki 40 mm syvyydelle.Hyvähän se olis ollu penkissä tehdä mutta kun ei tuota kääntöpyörää varmaan saa purettua ilman telamaton poistamista ensin..joten käsiporalla vaan. Tämän vanhan kiristimen ajattelin vielä säästää vaikka on hiukan syöpynyt.Nyt ei uutta malta tehdä joten vetäsin wanhan ajan terwamaalia päälle.Se kestää yllättävän pitkään jopa maantieolosuhteissa hieman ruosteisenkin raudan päällä.On testattu aikoinaan Kuva on hieman ylivalotettu mutta pinta on todellisuudessa mattamusta,ei ruskea. Myös itse tukivarsi oli hyvässä ruosteessa ulkosyrjältään,ainoastaan laakeripesän päässä sinkitystä jäljellä.Siihenkin vetäisin tervamaalia päälle kun ei ollut syöpynyt käyttökelvottomaksi vielä.Senkin voisi tarvittaessa valmistaa itse mutta ei nyt talvella viitti kesken kautta.Luultavasti pokkaan vaan millin levystä alkuperäisen mallisen takakulman ja astinlaudan loppupäätä joku 20 cm matkalta.Melko ohkasta lätyä tuo orkkis telatunneli onkin,painuu selvästi kun sormenpäällä vähän tukevammin tökkää,siis ehjästäkin kohtaa.Sisäpuoli tässä ei kylläkään ole ruosteessa,siellä on ihan maalit vielä.Ja nämäkin korroosiot on tulleet vaan huonon säilytyksen takia.Joka paikka oli täynnä märkää moskaa ja kaikkia koivunlehtikasoja en ole etupäästä viittiny vielä siivotakaan.Tulee meinaan hyvä tuoksu pakosarjan puolelta kun ne vähän lämpiää siellä-ja sehän tässä Winhassa on mukavata että varpaat ei palele ;D
Tuosta Kohlerin huonoudesta, itselläni on Winha 54 vuodelta 75, kaksilamppuinen ja aavistuksen uudemman näköinen kuin edellisissä kuvissa ollut, kone Kohler 340 2ax. Tela 50 cm leveä ja nyt myös poikki. Moottorin huonous johtuu paljolti surkeasta kaasarista, joten kone ei kaikilla kierroksilla saa tarpeeksi bensaa vaan kuumenee. Eniten kuumenee vasen sylinteri, joka ei saa raitista ilmaa kuten rotaxit saavat. Joskus kone kuumeni niin paljon että myös vasen sytytyspuola tarvitsi jäähdytystä alkaakseen taas toimia. Kerran sitten kokeilin huippunopeuksia, taisi mennä peräti 60 km/h Aktiv Pantherin jäljessä, kun alkoi kuulua outoa sirinää ja pakoputkesta lensi kipinöitä. Veto huononi samalla. Vasemman männän renkaat oli lentäneet pihalle ja kiertokangen yläpäänlaakerit hajonneet. Yllättäen Rotax 377 mäntä sopi tilalle suoraan laakereineen. Pyttyyn ei ollut tullut naarmuja ja matka jatkui, kunnes 34 vuotias tela hajosi lopulta mureniksi. Koneen puristuspaineet 8-9 bar, ainut koneremontti ikinä männän ja kiertarin laakerin vaihto, ja kelkka ollut jo 70 luvulla ties missä metsänistutus ja pöllinvetokäytössä. MAG kone on Kohlerin lisenssituote, taidettiin kasata jossakin Euroopan puolella. Jotkut väittävät Kohlerin käynnin parantuneen kun siihen on vaihdettu Mikunin kaasari Walbron tilalle. Lämpimänä käynnistys Walbron kaasarin kanssa oli luku sinänsä. Kelkkani ei ole rekisterissä, mutta kerran erehdyin sillä kalalle kauemmas. Ei käyntiin sitten millään. Lopulta varmaan sadan nykäisyn jälkeen se lähti ja samalla kaasu jäi pohjaan. Kerkesin kuitenkin kyytiin vähemmän pitävän telan ansiosta, muuten olisi Winha karannut. Usein käynnistykseen liittyi myös hirmuinen pamaus mitä moni sivustaseuraaja säikähti. Uudempi Winha 550 oli ilmeisesti melkoinen askel ylöspäin moottorin vedon puolesta (Rotax 503). Eräs paikallinen isäntä vaihtoi 80-luvun alussa kohleriwinhan sellaiseen ja isoa ojaa ylittäessään painoi kaasun pohjaan niinkuin ennenkin. Kelkkahan meni maha edellä ojan takana olevan männyn kylkeen, kuskilla tekohampaat kurkussa ja punainen viiru ylähuulessa kun pleksi osui suun kohdalle. 550 oli tehostaan huolimatta kuitenkin raskas kelkka eikä enää niin mukava ajaa kuin vanhemmat serkkunsa
Otti silmää nämä hienot winhat ja ihmettelin (tosin en lukenut koko ketjua läpi :-\ ) kun ei ole kukaan "hokannut" noiden ruosteisten osien fiksauksessa SITRUUNAHAPON mahdollisuutta....vai onko? No, jokatapauksessa pienen pieni tietopläjäys: Sitruunahappo liuottaa ruosteen vahingoittamatta itse materiaalia mitenkään ja on todella helppo & turvallinen ruosteen poistomenetelmä. Ainut miinus on, että käsittely ottaa aikaa sen 1-3vrk ja osa pitää olla upoksissa sitruunahappoliuokseen. Ruoste, ainakin oman ja muutaman kaverin kokemuksella irtoaa todella tehokkaasti (oikein paksun ruosteen joutuu harjaamaan teräsharjalla ensimmäisen vuorokauden jälkeen, jonkajälkeen aine tehoaa jo ruosteen läpi asti) Ja lopuksi riittää pesu (mielellään painepesurilla) ja sen päälle kevyt teräsharjan pyyhkäisy saa pinnan kiiltämään uuden veroisena. Sitruunahappoa kannattaa hakea esim. Agrimarketeista, jossa aine löytyy hyllytavarana ja sitä käytetään porsaiden ripulin ehkäisyyn siirryttäessä liemiruuasta kiinteään (siis ihan syötävää kamaa...hieman tosin kirpeää ;D ) ja pakkauskoot 5kg, 10kg ja olikohan joku 25kg säkki....ja tuo tavara on rakeisena ja todella helppoa käsitellä vrt. apteekin 50g pusukoihin, jotka ovat vielä jauheena ja olikohan tuo 5kg sanko hinnaltaan noin 25-30€, joten kustannus lähinnä naurettavaa, koska ainetta käytetään 3-5% seoksena (väkevämmästä ei ole mitään hyötyä!) Tätä sitruunahappokäsittelyä käyttää mm. argeologit metallisten löydösten puhdistamiseen, koska aine ei siis tuhoa itse kappaleen yksityiskohtia.
