pohjoisessa tuntureilla kun rällättiin niin mun silloinen 3600gls lyne päätti sitten levitä keskelle tunturin rinnettä....veto akselin laakerit tuli haukkaamaan raitista ilmaa onneksi en ollut silloi yksin liikkeellä toisella kertaa isäntä haki pojan kotia kun 377 sport leikkasi järven jäällä melkein 100kmh vauhdista ;D ja veti ihan tönkkiin koko motin
Uudenvuoden hujakoilla ajelin naarmassa metsäautotien pohjaa pitkin ja kippasin polle kyljelleen. johtui kai suuresta tilanne nopeudesta ja siitä että tienpohjalla oli ajanu vastikään maasturi ja jättänyt jälkeensä syvät renkaanjäljet joiden välissä yritin tasapainotella. NOOH kelkka kyljellään ja äijä kans, siitä noustuani aloin pukkaan kelkkaa pystyyn ja olkapää lippas sammutin napista kelkan sammuksiin. ei siinä ajattelin.. väjämpä käyntiin ja jatkan matkaa... Sxxtana, naru poikki ekalla nykäsyllä! ei vieläkään alkanut jännittää vaikka ilta oli jo aika pimeä ja lamppua ei matkassa ja lähimpään asutukseen n.10km matkaa, toivoin että käynnistinlaitekopan ulkopuolelle olisi jäänyt narua näkösiin ja sillä oisin saaanu kelkan käyntiin, mutta EI OLLU.. Hetken mietin että millä vxxxu tämän nyt käyntiin saa ko ei ollu puukkoa, ei narua, eikä ees vyötä housuissa Sitten alko jänskättää, että täältäkö pitä vittu kävellä vielä pois.. säkkipimiässä.. sxxtana! Sitten välähti housuissa on henkselit!!! Ei muutako toinen henkseli repasta irti housuista ja se pyöritellä tiukkaan kytkimen ympärille(sinkuva kangas) ja ei muutako vetoja. Sain muuten aikamonta kertaa nykästä ja ei millään käyntiin.. Tulpat märkänä ja kampikammio täynnä bensaa ajattelin.. Sitten tajusin sitoa käynnistin narun nysällä kaasukahvan pohjaan että saisin koneen/tulpat kuivaksi, hetikkö vähän lupaili niin naru pois kahvan ympäriltä ja niin se vaan hörähti käyntiin.. hetken aikaa istuskelin kelkan päällä ja naureskelin.. että tämmöstä mulla Tarinan opetus: peräloosterissa kannattaa olla vähintään metri narua. (tai jos käveleen joutuu niin lämmikepullo min 40% ettei jäädy)
Viime viikonloppuna sattu niin hassusti, että vejin failit 180degreesistä ojanpenkalla ja kelekka ''katolleen'' ojaan puunrungon päälle. Yksinpäs se ei lähteny minnekkään ja puhelin ei toiminu. Kaiken huipuksi kotiki vielä 30km pääsä. No siinä sitte tienvarteen huitoon käsiä autoille jospa joku kehtais auttaa. Moni puksutteli ohite välittämätä mitään, kunnes eräs mukava heppu pysähty ja autto. Siitähän se lähti ja ISO KIITOS siitä!
Kaverit, naru. Ei Polariksella uskalla lähteä ilman avaimia / kavereita 100 metriä pidemmälle :=) Kiinni leikannu, kytkin levinny, törähtäny hankeen, suksi pettäny booreistaan ojasta nykiessä. Siinäpä viime talvelta mitä mieleen tuli. Mut loppuunsa ihan kuluvia normia osia nuokin mitkä pettäny.
Tänään aloin ajamaan ojan reunaa pitkin ja silloinhan hätäri lähti irti ja polle sammu ja huilas ojaan. No olipa siinä työmaa.Aikaniko revin ja kääntelin niin pelastava kelkkailija sattu ajamaan ohi ja palas takasin ku oli kattonu,että on valot syvällä. Elikkä ISO KIITOS K-MIKOLLE
Ois kivempi lukee tätä topikkia jos puolet viesteistä ei olis "Nokia ;D ;D ;D" tai muuta vastaavaa. Näitä oikeita stooreja on taas erittäin mukava lukea, ja voi samalla ottaa opiksi.
3900 lunksilla tultiin kairasta 80-luvun alkupuolella rapiat 80 km alustan jouset katkenneina, tela osittain riekailena, pakkasta n. -30 *c. Molemmat jouset päätypokkauksista poikki, silloinen suunnittelu Nordtracissa oli viety jo sen verran pitkälle, että ajaessa katkenneet jousen päät muljahti komeasti suoraan telan vetoreikiin ja muutamat solkivälit poikki molemmin puolin telaa. No ei hättää tuumattin kun oli riittävästi armiroa, huumoria ja apuna tuttu ja turvallinen talja, jolla katkenneet jouset sidottiin astinlautojen alle ja siitä sitten talja penkin yli. Taljalla sidottiin muuten ko.lunksia harva se päivä ja joskus yökin, maksoi siis itsensä takaisin ja vieläpä useasti. Kyseisessä kelkissä jouset oli melkoisen surkeat kestävyydeltään, ei normi-ojan ylitystä kestänyt, kaikkea ne valmisti ja jopa muutaman myikin. Sen verta kuitenkin tuuria ettei koko tela haljennut, jotenka 30km/h köröteltiin seuraavat n.3 tuntia ja kotiakin päästiin. Niin, ja eipähän kävelty, heh ;D
10vuotta sitten viimeksi hajos keväällä hangelle tuosta br250:sta puola ,eli toinen kelkka pelasti hinaamalla.
Eipä oo vielä kelkki hajonnu minnekkään, tosin bensa on loppunu, mutta sehän ei ole ongelma. Ja jos hajuaa kelkki jonnekki kauas, niin onhan se puhelin olemassa. Mutta jos puhelimessa ei ole virtaa niin toki voi sytyttää nuotion ja tehä savumerkkejä
Jos pitemmäksi ajaksi nii möykkäät vaan menemään minkä kerkiät ja pistät poskeen sitä vasta pyydystettyä talitinttiä ;D
hooverin luomat taidot tapahtui viimeviikolla, venäjällä, karjalan kannaksella kaveri karautti heti alkukiihdytyksessä kiveen. tollahan pysty pikku luirotuksesta huolimatta jatkamaan matkaa. noin 40 kilsaa myöhemmin tukivarsi katkesi. lähimpään asutukseen 15 kilsaa ja ennalta sovittuun tankkauspaikkaan 40 kilsaa. valitettavasti ei ole kuvaa katkenneesta varresta kun en ollut paikalla kun varsi katkesi vaan muutamia kilsoja edessä ihmettelemässä mihin porukka jäi.... kun saavuin takaisin ryhmän luo oli remontti jo täydessä käynnissä. tukivarsi irti ja tuoretta koiivua putken sisään (katajaa ei löytynyt). toinen koivuklapi varren kylkeen remmeillä kiinni. valmis ajojen jatkumiseen. 40 kilsaa myöhemmin evakuointi kärryn lavalla. hyvin kesti korjaus paukutella tulemaan. läheltä piti ettei evakuointi kärry jättänyt tielle.....no idässä ei olla niin tarkkoja jos lokari ja pyörä puuttuu.
tuo koijju patentti toimii kyllä hyvin. kyllä viime talvena tultiin monesti _ha:n perässä kotia ja toisin päin ;D sai olla aina muutama metri narua perässä jos ja kun hajoaa..
